1.12.2009 Jos joulukuun kunniaksi raapisi jotain tapahtumaa taas kasaan.. Vihdoin sain kaivettua Saksan reissun kameran, kuvia reissusta täällä. 

Jyväskylässä käytiin Viton kanssa tuloksella PU2, Turussa Vito VSP ja Musti PN3! Meidän mustamakkara...

Pennut ovat ikään kuin loppuunmyyty, tai ei niitä mitään myyty ole, vaan jätetty kotiin iso läjä, kun ei raaskii luopua! Portugalista tuli Nuno Ferrolta niin ikään vahvistusta, pikkuneiti Luckyn puolikas majailee lauman jatkeena täällä.

Lilosta on jouduttu luopumaan, vanha mamma ei sopeutunut enää laumaan vaan päätti olla sitä mieltä että täällä on turha kenenkään muun luontokappaleen enää olla, niin onni onnettumuudessa mamma löysi innokkaan kodin, jossa hän pitää seuraa kyproslaiselle Harry-pojalle.  

5.11.2009 Jaahas, ja taas on tehty vaikka mitä ja käyty vaikka missä... Noh, ensin käytiin Saksassa pikareissulla, viime viikonloppuna uskomattoman raskas Latvian reissu (jonka raskaaksi teki vain ja ainoastaan, että menopeli päätti leikata kiinni 7,8 km ennen satamaa, ja siitäkös se säätäminen sitten alkoi!) mutta kiitokset kuuluu aivan mahtavalle matkaseurueelle Kiti, Heljä ja Make!

Pennut olisi valmiina uusiin koteihin, Adansonialle olisi toiveissa sijoituskoti, Adaptacaolle koti lemmikkinä, näyttelykaverina, harrastuskaverina.... Ja pikkupoika Avidagatolle niin ikään muuttuneiden suunnitelmien vuoksi lemmikkikoti. Kovin aktiivisesti en ole näitä myynyt, koska halusin ihan rehellisesti sanottuna nähdä mitä näistä tulee, ja meillä ei ole mikään kiire päästä heistä eroon. Minuahan ei haittaa vaikka kaikki jäisivät tänne, mutta tuo mies joka asuu meillä, ei ole niin innostunut asiasta. 

22.9.2009 Voi veljet, mistä sitä sitten alottaisi.... No, meillä on nyt siis pentuja! Synnytys meni kuin oppikirjasta, ei mitään ongelmia (paitsi stressaantunut kätilö) ja Dagsu hoiti enskertalaisena kuin vanha tekijä. Pennuille rakentuu jossain vaiheissa omat osiot, jahka vähän vielä kasvavat. Joo. Mahtavia pieniä kiljukauloja.

Noh, sitten tuli käytyä Tanskassa. Kaikki lähti siitä kun noin about huhtikuussa aloin Heidiä yllyttämään, että lähetääs käymään siellä, eikä se paljoa vaatinut kun hotellit ja matkat oli jo varattu. Nooh, siinä oli niin paljon aikaa itse tapahtumaan, että kaikki järjestelyt jäi oikeastaan tekemättä. Aamulla lähtiessä suunilleen tarkastin isännältä, että olikos se Tanska siellä Ruotsin eteläpuolella. Ja näillä eväillä liikkeelle. Ja nyt kaivetaan muistiinpanot esille.

Startattiin perjantaiaamuna Turusta kohti Tukholmaa, kera Heidin ja Juntin, sekä Decon, yksin suuressa persoonassaan, ilman omaa äitiä. Laivan lastaajat olivat kaukaa viisaita, ja antoivat meille ja meidän matolaatikolle ihan oman kaistan, koska meno oli sen kanssa aika villiä. Varuiksi jättivät myös molemmat viereiset odotuskaistat tyhjiksi. Tämä ei ollut mitenkään hätävarjelun liioittelua, kun laivaan piti sihdata "ahtaaseen" rekkakannelle rekkojen joukkoon, niin johan siinä oli jäädä yksi trukki matolaatikon alle, sekä yksi tyttö-ahtaaja että matolaatikon peilitkin olivat tulilinjalla. Laivalla aika meni syöden ja lepäillen ja syöden ja taas lisää bearnaisekastiketta syöden. Lepäiltiin sitten ihan niinkin pitkään, että loppupelissä saatiin juosta autokannelle koirinemme ja romuinemme, että jonossa takana olevat ehtivät jo hermostua kun ei saatu ihteämme siitä liikkeelle. No, pieni kansaivälistys niillekin tööttäjille osoittautui aiheelliseksi.

Tunnetustikaan navigointi ei ole Tompan (<- tsekkaa linkki) vahvimpia puolia, ja tunneleissa luonnollisesti ei saa satelliittia ja kuskikin oli menossa Jööttenhaminaan seuraten Götenborgin kylttejä (vittu sitä ruotsia jaksa lukea kovin montaa kirjainta, muutama ensimmäinen ja loput voi arvata). Muutaman ylimääräisen kymmenkilometrisen jälkeen Tukholmasta päästiin ulos ja matka kohti Jööttenhaminaa sai jatkua. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Malmön kautta, mutta joku keksi matkalla että Helsingborgistakin on jonkun sortin lauttayhteys, joten ei kuin suunnitelmat uusiksi ja sinne. Ainoa tuurinakki kävi tässä kohdassa, lauttoja kulki puolen tunnin välein, ja saatiin sukkana ajettua sisään ja ei kun menoksi. Puuduttavaakin puuduttavamman 650 kilometrin jälkeen saavuttiin näyttelypaikalle, jossa saatiin ottaa ruhtinaalliset neljän-viiden tunnin tirsat. Niin no, ketä nukkui ketä jäätyi... Joku ei sitten pystynyt laittamaan auton ovea kunnolla kiinni ja joku siinä sitten jäätyi kun oli vähän koleaa sisällä, mutta ei se tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin se, että nousi sieltä pakettivaagenin huutlaarista tukkapystyssä, ripsarit poskilla, hame korvissa ulos kahden metrin päästä rokotustarkastusjonoa. Siinä sitten kun keräiltiin itsejämme, niin saatiin todistaa kahden homon tappelua, pojat tulivat pienestä sievästä tyttöautosta, ja alkoivat mätkimään toisiaan. Tällä tanskankielentaidottomuudella ei käynyt ilmi mikä poikia närästi. Toinen häipyi paikalta ja toinen jäi nyyhkimään autolle. Ok, ei mitään todisteita että pojat olivat sellaisia poikia, mutta miksi kaksi miestä tulisi koiranäyttelyyn söpöllä autolla yhdessä parkkiin ja siitä salamana autosta ulos mätkimään toisiaan kuin halpaa hevosta, paitsi jos sitten selvisikin että toinen oli pannut toisen muijaa. Mene ja tiedä, yksi asia joka jää ikuiseksi selvittämättömäksi mysteeriksi. Hevosesta puheenollen, yksi kiintiöpatsaskuva.

No, siinä sitten vietettiin päivä näyttelyssä, juostiin kehissä ja shoppailtiin niin että Visa on vieläkin lämmin. Jonkin sortin menestystäkin tuli, kaikki valioituivat ja Juntti taasen jälleen kerran RYP3. Decosta tuli myöskin C.I.B, jonka omistaja ei ollut mitenkään rekisteröinyt asiaa, vaan kesti jokunen tunti ennen kuin blondilla raksutti että siis siitä tuli ihan oikeasti C.I.B!! Noh, Decon mamma oli muutenkin vähän stressaantunut kun mamman mussukka oli yksin suuressa maailmassa, mamman tunnelmia voi lukea täältä, kertoo paljon. Myöskin päivä oli Eijan ja Heidin virallinen nälkäpäiväkeräys-päivä. Loppui sitten kruunut eikä kortilla saatu mistään mitään sapuskaa, niin alettiin siinä jo suunnittelmaan pienempien bändärien teilaamista kun kulkivat kengät väärissä jaloissaan hodarit käessä.

Sitten tuli se hetki, kun pääsimme lähtemään kohti hotellia. Ei muuta kuin Tomppaan että plaaplaaplaavägenit ja H vielä kysyi että onkohan se tää plaaplaaplaavägen (köpenhagen) vai plaaplaaplaavägen (brondby). Molemmat oltiin vahvasti sitä mieltä että sen täytyy olla se plaaplaaplaa (köpenhagen) joten ei kuin sinne. Lukuisten harhaanajojen jälkeen luultiin olevamme jo perillä. Mutta, kun olisi pitänyt tehdä viiminen käännös, niin E meni ihan sekaisin, kun tienhaarassa oli Politien ratsia. No sinne oli silti mentävä, ja tokihan se soma pieni poliisipoika meidät päätti pysäyttää. Mölkötti siinä jotain tanskaksi ja vihjaisin että mites ois toi lontoon  puhuminen niin ymmärrys olisi parempi. No, poju sitten sanoi että kän ai wassshhhh joor draiverlaisenss. Nou juu kän not wasssh it sanoi E ja Politi oli ihan pihalla. E sitten siihen tokaisi että juu kän not wasshhh it put juu kan see it if juu vant. Politi oli sitten jo ihan sekaisin ja käänteli ja väänteli korttia ylösalaisin eikä tainnut tajuta siitä mitään. Sitten sen silmät oli siinä asennossa että se hokasi että tuolla eukolla ei muuten ole turvavyötä, niin E teki pelimiesliikkeen ja alkoi kyselemään ajo-ohjeita osoitteeseen plaaplaaplaavägen. Politi sanoi että ai häv nou aidea, put have juu piin drinkking alkohol tudei, jolloin E ja H molemmat repes eikä se Politi sitten edes puhalluttanut kun meni ihan sekasin ja alkoi miettimään niitä ajo-ohjeita, jolloin sanoi että juu aar gööls toutally lost ja E alkaa sanomaan että kun Tomppa näyttäisi että se on tuolla puskassa, mutta ei oikein näytä siltä, niin Politi vaan toivotti lykka till, tulkaa takaisin jollette löydä. Jatkettiin sitten sitä kinttupolkua, ja vittu siellä mitään hotellia ollut vaan joku saatanan siirtolapuutarha eli gardencottagevillage. Ei muuta kuin Transylvanianportervaagen ympäri ja takaisin. Tosin, tuo lähtö ei ollut niin sujuvaa kuin piti, ja eräs pulla-autokuski papparainen otti asiakseen pysäyttää meidät, ja huusi että dount kou teer dount kou teer, ja ihmeteltiin että miksei me voida takaisin mennä isolle tielle mennä, että sieltä me just tultiin. Pappa selittää että Politis politis and juu aar drank sou tei will kiv juu penaltii. Vittu me mitään drank olla ku lost.

Loppujen lopuksi selvisi että se hotelli oli siinä toisessa osoitteessa (tämänkin selvitti itseassa Tompan KP haku!) ja päästiin sinne sitten loppumatka sujuvasti. Kunnes... Hotelli oli ihan helvetin hieno, ja sanoin että tää ei voi olla oikea paikka, että olen kuitenkin buukannut halvimman mitä löytyy, että tää ei voi olla se. No ei kun tiskille kirjautumaan ja selvisi että oikeassa paikassa ollaan, mutta... Respan täti kysyi että voisitteko majottua yhden hengen huoneissa. Sanottiin sitten että no ei kyllä oikein voida, että ei oo kivaa. Siinä kun aikamme tingattiin niin saatiin ne huoneet samaan hintaan ja vielä koirat kaupan päälle. Täti totesi että oli se hyvä että me suostuttiin, kun "teidät on helpompi erottaa kuin pariskunnat".. Jollen olisi ollut niin jumalattoman väsynyt, niin olisin tunkenut kielen H:n korvaan, mutta tyydyin sitten vaan hihittelemään hiljaa yksinäni.

Siitä sitten tavararallin jälkeen syömään lähipizzeriaan, ja kas yllättävää että joku siipeilijä "unohti" lompakon hotelliin, ja Eiskan Visa vinkumaan vaan. Siinä ravintolan laskussa oli muutenkin jotain jännittävää, pizza maksoi suunilleen yhtä paljon kuin iso kokis tms. Ok, olin aika onnellinen kun tilattuani ISOn kokiksen, niin todellakin tyttö kiikutti kolmen vartin tuopin pyötään, eipähän juotava loppunut.

Eipä paljon ollut mehua kummallakaan tutustua yöelämään, vaan sammuttiin molemmat omiin huoneisiimme melko nopealla aika taululla, ja ai että tuntui hyvältä nukkua oikeassa sängyssä! Mielessä kävi kaapata se sänky mukaan autoon, mutta se sitten unohtui, kun keskityttiin seuraavana aamuna varastelemaan H:lle sämpylää aamiaiselta.

Näyttelypäivä meni pitkälti ilman ylimääräisiä murheita, mitä nyt en tähän päivään mennessä ole saanut selville, saiko Deco ERIn vai EHn, kun kuulemma lapussa luki EH, mutta mielestäni sain liilan nauhan kehästä. Sunnuntaille ei menestys ollut niin nappi kuin lauantaina, Vito oli ainoa joka sai KBHW-09-tittelin, mutta eipä sitä edes hakemaan lähdetty, vaan sertejä. Näiltä osin tavoitteet siis täyttyi yli odotusten. Todella ärsyttävä huomionarvoinen seikka Tanskan kehistä, että meillä oli sunnuntainta harjotusarvostelija, niin koirat piti esittää erikseen molemmille tuomareille! Voin kertoa että kehät hippasen paljon kesti, kun harjottelija sitten saneli vielä joka karvan asennon. Ja mielenkiinnosta ja reiluudesta olisi ollut kiva saada myös harkkarin arvostelu, mutta eeeihh. Tuliaisiksi kotikoirille tarttui matkaan liiloja lampaantaljoja (ei välttees ollut ihan aitoja) ja yli metrin mittaisia jonkun eläimen elimiä. Saksalaisen myyjän kanssa ei ihan yhteisymmärrykseen päästy minkä eläimen vehkeitä ne oli, mutta isoja olivat kuin mitkä ja koirat tykkäs. Too big, too small, Size does matter after all. Zu groß, zu klein, Er könnte etwas größer sein...

Noh, kun ei sitten ollut ryhmäkehiin meillä sunnuntaina asiaa, niin päätettiin että ja vittu nyt me etitään se merenneitopatsas. Suomesta käsin tuli hyviä vinkkejä miten löytää se Havis Amanda helposti.. Mika, oikeesti, Havis Amanda?!?!? Noh, etsittiin ja etsittiin netistä osoitetta sille eukolle mutta ei löydetty ja ajateltiin että eiköhän se löydy, vedessä se kuitenkin on niin vähän rajoittaa etsimistä. Mutta taas Tompan KP haku oli tässäkin erehtymätön, Den Lille havfrau löytyi ilman mitään ongelmia. Vähän kyllä jännitti, koska oli sisäpiiritietoa että eukko matkustaa Shangain maailmannäyttelyyn ensi vuodeksi, että ei ollut eksaktia tietoa että onko se siellä jo vai ei. Ja jos mimmi olisi ollut Kiinassa, niin siinä olisi tilalla ollut joku vitun videoinstallaatio.. WHAT!?! Sillä mimmillä on muuten ollut aika rankka elämä, se on kohta 100 vuotta siinä kylmällä kivellä istunut lokkien paskomana, siltä on sahattu kättä ja päätä pariin otteeseen ja saanut kertaalleen vaihtopäänkin kun vanha hävisi. Mikä noita tyhmiä tanskalaisia vaivaa, potkisivat niitä tuonteja toreilla, eikä syytöntä patsasta.

Niin, patsas siis löytyi hyvin, mutta parkki ei. Meinas jo oikeasti mennä hermot parkkia etsiessä. Ainoa paikka mihin siinä sai auton, oli joku pieni hotellin piha jossa ruudut oli täynnä. Kierrettiin se rakennus varmaan 5 kertaa ympäri eikä mahtunut mihinkään. Sitten lähdettiin vähän kauempaa katselemaan josko löytyisi joku läpi mihin se mahtuisi. No, ei löytynyt, mutta Fiatkuskien kuningas löytyi. Olin kääntymässä oikealle ja odottelin että fillaroitsijat ylittivät tietä. Fine, niitä oli ehkä miljoona, että siinä vähän kesti, mutta en mä sitten kuitenkaan niitten yli viittinyt ajaa, vaikkei se autossa olisi tuntunut jos pienet japanialaiset neekerit olisi ropsahtaneet karjarautaan. Eikös meitä vastaantulevalla kaistalla ollut joku perkeleen tanskalainen haistavittumaailmannapa pariskunta, ja alkoivat tööttäilemään meille, että menkää nyt että hekin pääsee. A) mä en mitenkään rikkonut siinä liikennesääntöjä B) ehdoin tahdoin en aja kenenkään päälle, joskus vaan tilanteet ajautuu siihen pisteeseen, mutta normaalisti en C) jos Fiat olisi halunnut ajaa fillaroiden yli, niin en estellyt häntä siinäkään, että olisi kyllä mahtunut. Siinä vaiheessa sitten otettiin koko kielitaito käyttöön ja huudettiin että mikä on ongelma, niin olivat siellä naamat norsunvitulla autossaan. Sitten kun fillarit loppui ja pääsin yli, niin pikkuFiiaatti likisti ihan perseessä kiinni. Liikenneympyrässä heitettiin kunniakierros että päästiin takaisin sinne mistä tultiinkin, niin mitä tekee tanskalaiset? Tööttäilee ja näyttelee keskisormea sieltä saatanan sähkövatkaimestaan. Taas olis ollut kirveelle töitä. Jos ois huvittanut, nii olisinhan mä saanut niitten pikkukipon rytättyä tolla monsterilla lytyksi, mutta Tanskan Politit vaikutti niin kädettömiltä, että oltais siellä varmaan vieläkin selvittämässä kuka ajoi ja mitä ajoi ja kuuka oli drunk tai kellä oli muuten vaan pesty ajokortti.

Noh, edelleenkään meillä ei sitä parkkipaikkaa ollut, ja alkoi jo kyrpimään se etsintä, niin päädyin pikaratkaisuun ja vetäisin auton vaan jonkun Primeran taakse niin ettei se olisi päässyt mihinkään, mutta kohteliaina ja hyväkäytöksisinä suomalaisina jätettiin lappu siihen ikkunaan, että dont vori, me tullaan kohta takas.

Tepasteltiin patsaalle, ja arvatenkin siellä oli japanialaisia turisteja about 5 miljardia. Aika hyvä kuva saatiin, kun ei ollut kuin yksi ylimääräinen Turkmenistanin pakolainen messissä.

Köröteltiin sitten kaikessa rauhassa kohti Tukholmaa, ensimmäiseen 200 kilometriin meni vaatimattomat 7 tuntia, vaikkei käyty kuin kerran pari kaupassa, ensimmäisellä kerralla tungettiin kaikki rahamme mitä löytyi epämääräiseen maksuautomaattiin siinä kassalla, ja täti loppujen lopuksi sanoi että eiköhän siellä tarpeeksi ole, vaikka meidän laskuoppien mukaan sieltä puuttui vielä ja paljon. Sitten motarilla ajaessa yhtäkkiä E näki kaupan Mada-Market, ja eikuin liinat kiinni ja koirat sinkoili tuulilasiin ja sinne. No se olikin Media Market mikä myi vaan telkkareita ja lamppuja, mutta vieressä oli onneksi Coop, jossa H pystyi jumittamaan yhden kärryjonon lopullisesti kun tunki väärän rahan eikä se enää liikkunut mihinkään. Santsattiin hullun tavalla bearnaise-kastiketta kotiin vietäväksi (ei ole ruokaa johon ei sitä voisi lisätä) ja hankittiin yksi mahdollinen lapsen ahdistelusyyte. Löysin söpöt pikku lehmätossut, ja ei ollut sitten mitään käryä minkä ikäiselle kuuluu minkä kokoiset, niin hyökkäsin jonkun äiti-lapsi yhdistelmän kimppuun haastattelemaan että minkä kokoinen jalka sun lapsella on ollut minkäkin ikäisenä, ja se äiti kyllä piti lapsensa sen jälkeen tiukassa otteessa kunnes me oltiin kaupasta poistuttu. Jo periteeksi muodostunut prinsessakakku löysi tiensä parempiin suihin, eli valioita ilman prinsessakakkua. Valiosta puheen ollen, meinasi tulla tilanne kun E ja H kävi tiukkaa keskustelua minkä merkkistä kermaviiliä (dippikastikkeeseen, jonka jauhot joku unohti kassalle) ostetaan, ja E oli valmis ilmoittamaan että jollei täällä ole Valiota, niin sitten ei syödä dippiä. Luojan kiitos ruotsalaiset olivat sen verran fiksuja, että tuovat Valiokamaa Suomesta, joten saatiin oikeaa dippiä. Kun siis ajettiin seuraavalle huoltsikalle ostamaan sen kassalle jääneen dippijauhon tilalle korvike.

Niin tämä taisi tosiaan olla Ruotsin puolella, sitä ennen oltiin ylitetty Öresundin silta, jonka piti olla valtava ja upea ja mahtava, vittu, eihän me edes tajuttu olevamme mitenkään speccisillalla, ennen kuin Tanska muuttuikin yhtäkkiä Ruotsiksi.

Oli siinä reissun aikana ajatus ottaa kunnollisia kuvia koirasta jollain hienolla maisemalla... Joo, loppupelissä ilta alkoi hämärtämään niin että alkoi jo olla kiire, eikä siinä mitään merenrantaa löytynyt, niin kohteeksi valittiin Markarydin tuleva dumpster. Vähän siellä ihmiset kattoi että onkohan noilla kaikki kotona, mutta siihenhän löytyy vastaus; EI OLE.

Matkalla piti toki vielä varuiksi käydä Mäkkärillä syömässä, ja voi venäjä! Mistä näitä ählämeitä oikein tulee?! Pari paikallista Svennebanania näkyi, mutta KAIKKI loput oli jotain mitälie tuonteja. Oikeesti, jos joku on Suomessa Ruotsia parempi, niin maahanmuuttopolitiikka. Siis mulle pikkuroturajoitteiselle käy mediterraanit ja ylipäätään eurooppalaiset, mutta nämä sankarit olivat kyllä jotain Bin Ladenin hengenheimolaisia. Yöh. Pitivät niin kovaa meteliäkin, että jopa Deco meni hiljaiseksi.

Nop, sitten jatkeskeltiin taas matkaa, ja yhtäkkiä liikenne alkoi seisomaan. Mitään syytä ei näkynyt, tai näkyi helvetin pitkä jono. Ei mennyt piipaita eikä mitään, mutta sitten kun oltiin FRANSON vieressä edetty 3 kilometriä 45 minuutin aikana, niin selvisi, että ruotsalaiset tekee tietyötä, ilman mitään liikenteenohjausjärjestelyjä! Siis se ei ole mikään uutinen, että ne on vasemman jalan saappaita, mutta tämä meni jo yli ymmärryksen. No, tuo yöaikaan homma olisi ehkä vielä jotenkuten ollut ymmärrettävissä, mutta ne jatkoivat sitä ainakin aamuun asti, niin että jengi ketä tuli vasta aamuksi satamaan, niin sai ihan tosissaan ryskiä pientareita pitkin että ehtivät laivaan. Meillä nyt ei mitään kiirettä ollut kun oltiin loppujen lopuksi joskus kolmen pintaan satamassa. Niin siinä kun sitten tämä pikkusuma purkautui ja ajoin Transsylvanianporterwaagenilla hitaiden kaistaa, niin yhtäkkiä saadaan rekka perseeseen kiinni hiillostamaan, räpyttelee valoja ja tööttäilee ja yrittää ihan aikuisten oikeasti tulla päälle. Siis mitä vittua? Me ollaan moottoritiellä, jos hänen PEMA Uthyrninginsä kulkee sataa, niin miksei sitten mene ohi? No reason. Noh, jos mulle vittuillaan, niin jää toiseksi ja aloin sitten ärsyttämään kaveria lisää, että ajoin vielä hiljempaa, niin tyyppi lähtee ohi erkanemiskaistalla. Oikeesti, ei voinut sitten käyttää sitä motarin ohituskaistaa, kun siellä ei mitään tunkua ollut. Mutta tokihan se oli helpompi vaan yrittää teilata pikku matolaatikko pois alta. Jessus mikä pönttö. Bang bang. 

Vihdoin oli sitten päästy satamaan ja saatiin otettua muutaman tunnin tirsat. Aamulla kun piti siirtyä laivaan, niin eikös Tulli kiinnostunut meistä. Joku tuontitulli (miten edes tuollaisia Bin Ladeneita päästetään tulliin töihin!?!? Noh, se oli tosiaan Ruotsin tulli, niin mitä voi odottaa) alkoi mölöttämään jotain jollain kielellä ja sanoin että jos puhut enklantia niin sitten voidaan keskustella. Klopille sitten selitettiin sataan kertaan että Tanskasta tullaan, koiranäyttelystä, meillä on 3 koiraa, 2 ihmistä. So how many dogs there is? No joo, oikeesti meillä on niitä pakolaisia tuo huutlaari täynnä ja jokaisella on 3K hepoa mukana, mutta oli sinä nyt sitten vaan niin kiinnostunut minkä väriset karvat niillä koirilla on. Luojan kiitos dude ei sitten halunut alkaa kohnaamaan sen enempiä (eikä muuten olisi kohnannutkaan kun ei ollut Till Lindemann). Päästiin laivaan ja yritettiin saada autokannelta hissiä alas. Hissejä oli 3 vierekkäin ja ensin aukesi vasemmaisin, ei kuin romuläjän kanss sinne päin, niin mitä sieltä löytyy kun ovet aukeaa?? Varmaan 15 muslimiä 23 lähimmäisen sukulaisensa kanssa, kun olivat vähän hissiajelulla. Joo, no ei mahduttu siihen, vaan uutta odottamaan. Sitten pysähtyy oikeammaisin. Vittu, varmaan 17 muslimia sukulaisineen, eikä taaskaan mahduta kyytiin. Olo oli kuin Ruutuässässä, koskaan ei tiedä mitä luukusta aukeaa, meillä oli vain helvetin huonot luukut. Onneksi se kolmas oli sitten tyhjä, ja päästiin kannelta pois ennen kuin ovet vedettiin lukkoon. Se oliskin ollut rattoisaa viettää matka kannella.

Päätettiin laivalla laittaa elämä risaiseksi ja mennä buffaan aamiaiselle. Ei taas muista koska yhtä ähkyssä olisi, vaikka ruokailu oli hyvin hektistä kun yritettiin saada Rammsteinin keikalle lippuja, mutta tunnin soittelun ja surffailun tuloksen avastaus oli, EI OLE. Rammstein, tuo konemusiikin Volkswagen. Saattaa olla tiedossa koiraton ulkomaan matka, koska jos Rammstein ei tule meidän luo, me menemme Rammsteinin luo. Ich will. 

E onnellisesti yritti nukkua laivassa, mutta sitten Degsu keksi että hänelläpäs on maha sekaisin. Nousin niin tohinalla sängystä, että löin pääni toiseen sänkyyn ja hetki katseltiin Jenkkilippua. Pakko sen koiran kanssa oli ulos lähteä, kun niin nätisti niillä nappisilmillään katsoi, että etkö sä tyhmä ämmä tajua että mä räjähdän kohta. Mutta, se laiva heilui niiiiiin paljon, että kuljin kannelle pitkin seiniä ja itse kannellakin pysyttelin mahdollisimman kaukana vedestä kun tuntui että niin paljon nyt heiluu että tsunami vie kohta pipon päästä. Istahdettiin Decon kanssa hetkeksi kannelle kun alkoi oksupoksukin likistämään, nin siinä oli jotain mummoja tupakilla ja kysyin että miten te saatte oltua noin tyyninä siinä vaikka tämä laiva heiluu niin paljon että kohta irtoo tukka päästä, niin mummot katsoi hiukka pitkään ja sanoi ettei tämä mitkään heilu, merikin on ihan tyyni. Voi vittu, sain vissiin vähän osumaa päähän eikä muuta kuin Heidin nappivarastolle ja takaisin nukkumaan ja tunnin välein käyttämään Decoa ulkona. Kai se sitten oli joku lievän puoleinen aivotärähdys, kun keskiviikkoon asti särki pää, mutta nyt alkaa olemaan jo voiton puolella.

Sitten tuli aika poistua laivasta, vihdoin ja viimein, niin oli jotenkin taas tavaraa kertynyt sikin sokin sinne tänne, ja jätin koirahäkin hetkeksi auton ulkopuolelle, että järjestin vähän autoa. Deco piti tuttuun tapaansa pientä räkytystä, niin sitten kuuluu kun jotku tyypit alkavat huutamaan koirille saatanan perkeleen rakit nyt vittu turpa kiinni. Siinä vaiheessa E ei ollut köyhä eikä kipeä, ja lähti apinan raivolla ulos autosta huutamaan kuin palosireeni niille juoppoille, tuli oikeasti kaikki helvetit ja perkeleet ja ilmoitin hyvin kuuluvasti että kellään muulla ei ole oikeutta huutaa mun koirille kun mulla itselläni, että mikä helvetti teiän ongelma on että jos ei jumalauta se turpa mene nyt umpeen niin vedetäänkö se umpeen voimalla. Juopot siinä jotain sönkkäsi vielä vastaan ja koittivat uhitella niin siinä vaiheessa mä olin jo niiiiiin vihanen että jopa ne tajus siinä kohtaa kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyä näköpiiristä hyvin hyvin hiljaa. Sitten kun tilanne rauhoittui, aloin kahtelee ympärilleni, niin sillä kannella ei ollut yhtään autoporukkaa joka ei olisi tätä avautumista kuullut. Takana olevassa Volvossa oli mukava vanhempi mustalaispariskunta (oikeesti, uskomatonta mutta totta että tälläisen lauseen pystyn kirjoittamaan, mutta heitin jopa sen paapan kanssa laivassa läppää aikasemmin) jotka näyttivät peukkua ja huusivat että hyvä hyvä hyvä. Sitten kun kahtoin vähän enemmän ympärilleni, niin viereisessä autossa oli yksi puolituttu naama, jonka kanssa ollaan joskus oltu samalla bussireissulla, öö... jossain. Loppujen lopuksi saatiin siitä autosta 2 jenkkiä ja 1 kokkeri (vai toisinpäin) ja niiden omistaja liftarina mukaan Marttilan kautta Jyväskylään. Reipas tyttö tuo Sanna, kun uskalsi hypätä meidän kyytiin. =D Mutta kuten sanottu, yleensä me ollaan melko normaaleja, mutta nyt oli vähän rankka reissu takana ja sekoamisen merkit oli käsin kosketeltavissa.

Heidi ilmoittakoot jos jotain überoleellista unohtui. Hauskaa kyllä oli, vaikka välillä usko olikin koetuksella. Speccukiitokset lähtee Juholle, joka tuunasi Transylvanianporterwaagenin iskukuntoon reissua varten, oli sängyt ja kaikki tehty. Myöskin Juho hoiti kunnioitettavasti koko pitkän viikonlopun kotilaumaa, puhumattakaan torstaina syntyneiden pentujen hoidosta. Ja kiitokset Mikalle, joka urheasti jonotti Kuopiossa siellä jossain ja joutui palaamaan tyhjin käsin.

Bang bang.

9.9.2009 Jaahas, mistäs sitä sitten taas aloittaisi... Näyttelyrintamalla ollut vähän hiljaisempaa, Itävallassa Vito kävi pyörähtämässä siis Hanna-Leenan kanssa loistavin tuloksin. 3 x ROP jne kaikilla lisukkeilla. Daga on ja voi paksusti, pentuja on siis todentotta meille vihdoin ja viimein tulossa, ellei nyt enää loppumetreillä jokin mene **tuiksi. Maanantaina vielä röntgeniin varmistamaan että kaikki on ookkei.

Doggiosaston kanssa päästiin tutustumaan Rallytokon maailmaan, ja ihan älyttömän iloisesti yllättynyt meidän metsäkoirien käytöksestä! Kisastartti nyt on hyvin hyvin utopisten ajatus, mutta kahtotaan mitä kuukaudessa opitaan, että mennäänkö hauskuuttamaan yleisöä vai ei.

Vitolle syntyy näillä näppäimillä ensimmäinen pentue, jahka ne näkevät päivänvalon, syntyykin jo Dagan pentuset ja heti perään vielä kolmannen morsiammen saldo. Joo, Vito on jo heti kättelyssä loppuunkäytetty, kauhea kaaos tiedossa siis koko maailman podengokasvatukselle. Nyt ei ole mitään tehtävissä, äkkiä kaikki vaihtamaan rotua, tai ainakin lynkkaamaan meidät jotka emme juokse valtaväestön mukaan, ja ole asioista sitä mieltä "mitä pitäisi olla". Tämä omakin yhdistelmäni on varmasti niin huono, kun emä ei ole käynyt kertaakaan näyttelyissä eikä juoksemassa eikä agissa eikä tokossa eikä missään muuallakaan, että mahtaakohan niitä pentuja saada edes rekisteriin... Mutta älkää olko murheellisia, tulen myös käyttämään Mustia jalostukseen, joka on siis MUSTA! Eli värivirheellinen! Wooooh! Sittenhän se maailma menee jo niin ylösalaisin, että ollaan kaikki kohta Kiinassa. Mahtaisikohan sitä saada seepran värisen podengon, jos yhdistäisi mustavalkoisen ja brindlen.. Hmm.. Pitänee tehdä empiirinen testi, eihän sitä muuten tiedä.

21.8.2009 Ensin, uutisia Itävallasta! Ensimmäisessä näyttelyssä Vito ollut ROP, Kira ROP, Sentti urosjunnujen 1. ja Deco CACA-narttujen ykkönen. Siellä vissiin vähän eri säännöt kuin meillä täällä, mutta kaikille tuli kaikki näin ensimmäisenä päivänä, kaksi vielä jäljellä. Ja kyllä, olen niiiiiiiiin katelliinen Hanna-Leenalle joka "lomailee" podengolauman kanssa Itävallassa ja minä en!

Tänään myöskin kävimme Dagan kanssa ultrassa, ja masu oli ihan piukassa pentusia, kahtotaan sitten syyskuun loppupuolella paljonkos sieltä sitten tulee maailmaan!

SVKL:n erkkarissakin tuli viime viikonloppuna käytyä. Vito PU2, mutta Musti se potin räjäytti ollen VSP-pentu! Aika hyvä suoritus julkisen mielipiteen mukaan värivirheelliseltä koiralta, ja vielä portugalilaisella tuomarilla.

27.7.2009  Jaahas, jos taas päivittelisi pitkästä aikaa.. Tuli käväistyä pikaisesti Oulun näyttelyreissulla viikko takaperin. Matkaan lähdettiin Anun äitiysloman sijaisen Piritan kanssa ja mukana omia oli vain Vito. Kohteessa seurueeseen liittyi Heidi+Juntti ja Minna+Roosa. Menomatkalla matka meinasi tyssätä jo jossain ennen Tamperetta, kun joku kusipää mulkku vastaantuleva Audikuski lähti ohittamaan just mun muoviauton kohdalla, ja hetken aikaa oli muovi-Pösössä huutoa ja jalkoja ja tööttiä ja sekunnin sadasosan aikana piti päättää että vedänkö ojaan, otanko Audin keulaan vai mitä mä teen. Lopputuloksena liinat niin piukkaan kiinni mitä sai ja niin reunaan kuin mahdollista (tokihan siinä kohtaa oli joku rautakaide) ja pari Ave Mariaa ja toivoo ettei kolahda. Ei kolahtanut, mutta ei ollut enää edes senteistä kyse. Eikä siinä rytäkässä mitään rekkaria ehtinyt näkemään, mutta jos se olisi tiedossa, niin siinä osoitteessa järjesteltäisiin nyt hautajaisia, koska mun auton tunkki olisi saattanut heilahtaa kerran jos toisenkin sen tyypin naamaan.

No, päästiin kuitenkin "motellille" ja voi ah mikä nautinto se oli. Siellä oli jymähtänyt kaikki kalusteineen, tekstiileineen ja hajuineen 60-luvulle ja hippasen sai haukkoa happea siinä komeron kokoisessa huoneessa, ettei tukehtunut. Ja vessa-suihku oli.. mitä mielenkiintoisin. Suihkuna toimi fuckin' bideesuihku jonka letku oli niin lyhyt että sain kaksin kerroin pestä hiukseni.

Näyttelyissä itseissään ei mitään mainittavaa noin niinkuin ohjelman puolesta. Tuloksena molempina päivinä ROP ja uusi tuore hINTTIvalio, vai mikä hiton CIB se nykyisin on. Tokihan asiaa piti juhlistaa Fresitapullollisen kera, jonka Minna sai Alkosta viime minuuteilla. Kun näyttelystä oli selvitty pois (tai lähinnä löydetty autot) niin suuntana oli "joku ei-kebab-eikä-pizza-eikä-mikään-muukaan-karvaranne-ravintola). Kuljettajan ominaisuudessa päätin että kohde on sitten Rosso, että heti kun joku näkee Rosson, niin huutaa hep. Nooh, eihän me mitään Rossoa olisi löydetty ilman uskollisia ystäviä Googlea ja Tomppaa. Mutta Oulun keskustaa ja jotain mukulakivikatuhelvettiä tuli kyllä ajeltua kilometrikaupalla.

Lisäksi keksimme Kempeleessä kivan pikku harrastuksen (mitä muutakaan voi odottaa neljältä helvetin väsyneeltä eukolta) kun nähtävästi kempeleläiset olivat löytäneet aakkosista Z-kirjaimainen, ja olivat erittäin ahkerasti viljelleet sitä joka paikkaan.

Paluumatkalla piti Piritan kanssa pysähtyä Vaskikelloille vähän shoppailemaan isännille krapula-aamuja varten kunnon lehmänkellot. Testattu on (ei tosin omaan isäntään) että sattuu. Mutta, kiitokset matkalaisille llloistavasta seurasta taas jälleen kerran, uutta reissua odotellessa! ;)

14.6.2009 Vietimme Jättitassujen leiripäivää Kosken Hevonkuusessa. Ohjelmassa oli näyttelytreeniä ja mejää, sekä toki Mister ja Miss Jättitassuskabat. Hyvästä seurasta ja tarjoilusta puhumattakaan! Tanskandoggien joukosta Vito sijoittui Mister-luokassa neloseksi ja Musti niinikään neloseksi Miss-luokassa. Tiukan skaban tuomaroi Sari Forsten, kennel Grand Oak's. Mejästä Vito oli heti kärryillä mikä on homman nimi, Mustia lähinnä pelotti veren haju. Ilma ei oikein sinä päivänä suosinut, arska parska tuli esiin illalla kun pakattiin koirat autoon ja kotia kohti.

8.6.2009 Vito jatkaa omatoimimatkailuaan, tällä kertaa Valko-Venäjällä. Molemmilta päiviltä ROPit ja SERTit ja CACIBit ja on nyt näin ollen myös BY CH. Näin ollen tuli seitsemmännen maan valioksi, ja voitaneen nyt sanoa myös MULTI CH. Kiitokset ja kumarrukset kuuluvat tällä kertaa Hanna-Leenalle (jonka karkeat neitoset Kira ja Deco saivat reissussa myös kaiken mitä tarjolla oli!!) ja Niinalle, jotka Viton ottivat riesakseen. Toivottavasti saadaan kuvasaastetta reissusta ja pientä tarkennusta Minskin kinkerien katastrofeihin... Tarinaa Hanna-Leenan ja Niinan tapahtumarikkaasta reissusta luettavissa täältä ja kuvia lisää täällä.

Kuvassa molempien päivien ROPit Deco ja Vito sekä lauantain eksoottinen intialainen tuomari Partha Sekhar.

27.5.2009 Meidän pikkupojat kävivät Jättitassujen mätsärissä osallistumassa KEPO-luokkaan, jonka hanipallerot voittivat 8 osallistujan joukosta! Hyvin enskertalaiset vetivät! Juho esittää meillä jatkossa kaikki koirat, ja ammattihandlerin palveluja myydään sikakalliiseen hintaan!

25.5.2009 Aptus Show on taas nähty ja käyty. Melkeen meni hermot ennen kuin oli edes päästy pelipaikalle, koska ei meinattu päästä sinne. Liikenne tökki helsinkiläiseen tyyliinsä, ja joku shaaatanan kotkalainen pakettiwaageni yritti jyrätä meidät siinä sumpussa!  Kehästä tuloksena ROP, ja mukana ROP-kasvattaja luokassa. Esitettiin kasvit myös isossa, ja oli taas niin mieltäylentävää odottaa 3 tuntia isojen kehien alkua, ja todeta että ei tainneet tuomarit edes tunnistaa rotua.  

Viton sukulaisilla niin ikään menestyksekäs viikonloppu; raitapaitaveli Häristin valioitui Aptuksessa, sisko Helmi sai käyttövalionarvon Hyvinkäältä! 

Musti jatkaa edelleen pirunsarvien kasvattamista, ja kasvaa pituutta ja pituutta ja pituutta.... Ainoa koira kenen olen nähnyt heiluessaan lyövän oman päänsä perseeseensä.  

16.4.2009 No nyt löytyy Mustin sivuilta linkki hänen kuvagalleriaan!

Mä tosiaan luulin ostaneeni KOIRAN, mutta sainkin jonkun kissan, oravan ja Lara Croftin yhdistelmän. Tuo on ihan mahdoton kakara, sen murtautumistaidoista olisi moni rosmo kateellinen. Ja kyllä väpättäisi monen kilpatason seinäkiipeilijän alaleuka, kun näkisi millaisia pystysuoria seinämiä pitkin tuo kiipeää. Mustihan asuu toistaiseksi yöt doggikokoisessa metallihäkissä, ihan vaan siksi ettei muut koirat hermostu hänen ärsyttämiseensä ja tee hänestä kirjanmerkkiä. Häkki on siis reilu metrin korkea, ja yhden seinän ylälaidassa on juuri ja juuri tuollaisen marsun mentävä kolo, niin sieltä hän kiipeää ulos, putoaa metrin lattialla, hetken ihmettelee pudotusta ja taaaaaaas mennään. Myöskin koiraporteista mahtuu läpi, kun oikein taitavasti asettelee itsensä putkien välistä.

Vito on ihan in lööv uudesta pikkusiskostaan. Mitä nyt pikku bitch on tikannu häneltä jo leuan ja silmäkulman auki. Lilo on ottanut Mustin omaksi pennukseen, ja on niin helvetin tarkka siitä mitä sen kanssa saa ja ei saa tehdä. Lilon äidilliset vaistot heräsivät siis vasta pentujen tekemisen ja kohdunpoiston jälkeen. Jos Jore haluaisi tehdä Mustin kanssa tuttavuutta, niin Lilo vetää oitis turpaan, koska se on hänen vauva.

Kovapäinen pikku bitch, ilman mitään itsesuojeluvaistoa. Hän voi ihan pokkana mennä ottamaan Jorelta luun pois, jolloin jopa Jore vetää hiljaiseksi ja katsoo äippää sen näköisenä että WTF! Myöskään pikku bitchiä ei kammota mennä aterioimaan Lilon ruokakupilta. Noh, Lilo tietysti antaa syödä, koska se on hänen vauva. Jore on niin tarkka kupistaan, että sinne ei pikku bitchillä ole asiaa, vaikka toki sinnekin kovasti yritetään.

4.4.2009 Tänään oli hyvä päivä. Löysin Riihimäen cittarista Pop Tartseja, Vito tuli Estoonian tsämppiooniksi ja Musti tuli kotiin. Lukuisten päin persettä menneiden asioiden lopputuloksena Vito sitten kuitenkin pääsi lähtemään reissuun, vaikka itte makasin taas telakalla. Riikka, Merja ja Chase nappasivat Viton mukaansa, ja seuraan lähti vielä podengo Kira. Ida the junnuhandleri esitti molemmat podengot niin mallikkaasti, että molemmille ROPit ja Viton arvostelussa vielä lukee että hyvin esitetty.  Näille ihmisille olen taas pitkään kiitollisuuden velassa!

Musti saatiin myös vihdoin ja viimein kotiin (eihän sitä koiraa ole kuin 2 vuotta odotettu) ja hän on ihan päällikkö. Joren kohtaaminen vähän kauhistutti, Lilo oli heti paikalla niinsanottuine äidillisine vaistoon pelastamassa. Vito meinasi repeä liitoksistaan uudesta pikkusiskosta, ja sisarukset menevätkin ympäri kämppää sata lasissa.

30.3.2009  Jorekin siinä meni ja täytti launtaina kolme vuotta, onnea pikku eunukille, ei vain tullut juhlittua asiaa mitenkään.. Hyi hyi. Viton osalta sattuneista syistä jätimme Korpilahden reissun tekemättä, mutta asia korjattiin Jättitassujen vuosikokouksessa Viton napatessa Vuoden Näyttelykoiratittelin, ja kotiintuomisina järrrrrkyttävän kokoinen ruusuke ja pokaali, ja roppa kaupalla mainetta ja kunniaa!  

Aloin tässä kuumehouruissani miettimään syntyjä syviä. Kun nähtävästi on erittäin paheksuttavaa myydä tai varsinkaan ostaa useampaa koiraa kerralla, edes kahta. Niin mitenkähän tässä tulisi edetä jos haluasi alkaa vaikkapa harrastamaan rekikoirajuttuja, niin jos pitäisi hankkia se 10 koiraa vetämään rekeä tai mitä hiton valjakkoajojuttua se onkaan, niin jos on yleisesti hyväksyttävää ottaa koiria niin, että niillä on vähintään vuoden ikäerot, niin johan nuo entiset alkaisi kuukahtamaan vanhuuttaan ennen kuin nuorimmaiset ovat pelikunnossa. Jos ajatellaan asiaa podengojen kannalta. Podengo elää alkuperämaassaan kenneleissä suurissa laumoissa ja ovat Portugalissa työkoiria. Työkoiria. Mutta jos me nyt halutaan tehdä podengoista piloille pallutettuja sohvaperunapaskoja, niin siitä sitten vaan. Go for it.

Toki nyt puhutaan joka paikassa suuresti podengojen terveydestä. Suomessa ei kovin montaa kasvattajaa (lue: kennelnimen omistavaa) ole, ja nyt jo saatu niin suuri fightfight aikaiseksi että voi elämä. Terveystutkimukset on hyvä juttu, mutta jossain kohtaa voisi käyttää hieman omaa järkeä. Esim. Vitolle olen "muuten vaan" tehnyt silmä-, sydän- ja polvitarkastukset. Mutta ikipäivänä ei tulisi mieleenkään lähteä sen lonkkia kuvaamaan. Jumankauta kun sen näkee jo tyhmempikin ettei sen koiran lonkissa ainakaan mitään vikaa ole. Jos joku Vitoa jonain päivänä tulee käyttämään jalostukseen, niin tokihan se voi jättää pelkkiä LP-koiria tai muuten vaan viallista shaissea, mutta ei se että on A ja 0-luokkien viralisest tulokset, sitä takaa että tulisi pelkkää tervettä superchampionia. Jumankauta kun ei jaksaisi kuunella mitään turhaa läyhäämistä.      

25.3.2009 Vauvapostia. Sain kivan yllätyksen ja kuvia Joren ja Lilon vauvoista, (vauvoista, johan ne on junnuluokissa). Kuvassa Anssi, Jore jr ja Unelma. Ei liene kovin vaikea päätellä kuka vauvoista kantaa isänsä nimeä...Täysi klooni.

24.3.2009 Retkikunta pääsi kotiin turvallisesti! Suuret kiitokset kuuluu Hanna-Leenalle joka otti ohjat käsiinsä matkanjohtajan sairastellessa, ja toi Viton kotiin kera Ruotsin valio että Pohjoismaiden valio titteleiden kera! Yhtä suuret suosionosoitukset kuuluvat hanipöö-Kepolle, joka "pääsi" käymään "ulkomailla" A-luokan reissulla ilman omaa eukkoaan, vieraan naisen kanssa! Epämääräisten hihityspuheluiden perusteella ei teillä niiiin kauheeta siellä voinut olla!

On se muuten kumma, miten pienellä tavaramäärällä miehen saa lähetettyä reissuun! Reppuun paita, sukat, kalsarit, Buranat, koiran remmi, ruuat ja passi. Jos me oltaisiin tehty reissu puhtaasti ämmäporukalla (vrt. Eija ja Heidi lähdössä Norjaan. "muuten hyvä, kaikki tavarat mahtui autoon paitsi Vito ja Viton häkki") niin pitää mukana 9 eri reppua ja kassia; laivareppu, näyttelyreppu, hotellireppu, autoreppu.... ja kaikki tavarat kuitenkin puljataan sataan kertaan matkan aikana eri reppuihin, ja kaikki on aina väärässä repussa silloin kun niitä tarvittaisiin. Ja todellisuudessa reissussa ei tarvitse kuin sen koiran passin, remmin ja litran klikklak-liimaa. Mutta aaaaina pitää ottaa mukaan vähintään koko apteekki, ihan kaikkia mahdollisia vikoja ja vammoja varten, 97 eri vaatekertaa, vähintään 4 autonlämmitysjohtoa, vara-sitä ja vara-tätä..

Klikkaa kuvaa, niin tulloo lisää kuvia!

22.3.2009 Ruotsin maalta tuli terveisiä, jotta Vito on ollut kehässä tuloksella PU2, serti ja vara-cacib! Voittajatitteli jäi hurreille, mutta tuli sentään Ruotsin ja Pohjoismaiden valioksi. Hanna-Leenan Deco kakkosella ulos ja Mimorin Oliverille kaikki mitä tarjolla oli. Meiltähän on kepo edustamassa, kun en sitten uskaltanut lähteä. Hyvä niin, eilen yö tuli vietettyä Turun päivystyksessä, eikä enää tehonnut mitkään normilääkkeet vaan Petidinillä taju kankaalle. Jospa ottaisi maanantain projektiksi valittaa tyksiin ja yrittää kiriä leikkausjonossa ylöspäin. Kuvia reissusta, jahka retkikunta kotiutuu. 

14.3.2009 No ni. Nyt on sitten soudattu ja huovattu ja sählätty ja sohlattu. Mähän olen ilmotellut Vitoa taas vähän sinne sun tänne, ja nyt kävi tuossa kk sitten niin että itseltä sanoi muuan turhanpäivänen sisäelin sopimuksen irti, ja on päästy nyt sitten säätämään oikein kunnolla. Olen tässä siis itse koko ajan lähtökuopissa, että koska mennään sairaalaan vauhdilla, leikkausjonot kun tunnetusti ei vedä, ja pysyn tolpillani helvetin vahvan lääkityksen kanssa. Viton asiat Tampereen näyttelyyn oli ihan hoidettu, mutta pakkohan sinne oli silti itse änkeä ja heittää nappia koko ajan naamaan. Pienessä pillerihuurussa näyttelyn läpi, ja kotiin tuomisina Kleinbuss (KIITOS!!!!) ja Suomen, Norjan, Russian, Liettuan valio, eli herra adhd valioitui (JIPIIJIPIIJIPIIJIPII!!!) vihdoin ja viimein Suomesta (täytti siis maanantaina 2 vee). Kaupan päälle kehästä vielä ROP, Diana VSP.

Nyt olisi edessä Ruotsi, Korpilahti, Rakvere, eikä mitään käryä pääseekö niihin itse vai ei. Eilisen kotiintulon jälkeen oli kyllä olo sitä luokkaa että pitäkää tunkkinne perkele, ja Hanna-Leena saa lähteä vieraan miehen matkaan Ruotsiin. Mie jään kotiin makaamaan, ajakaa te miljardi kilometriä yötä myöten! Folke on aivvan loppu!

9.3.2009 Vito tänään 2-vuotta!! Onnea herra Iso Egolle, sisaruksille; Lunalle, Härille, Hugolle ja Huimalle!

22.2.2009 Terveisiä Rauman/Lapin ryhmiksestä! Tännehän lähdettiin tekemään Valtista valiota, mutta ei sitten tehtykään... Sperkeleen köyryselkä! (tällä viittaus ko. koiraan, EI tiimin vanhukseen!) Ei mennyt valioitumiset muutenkaan ihan putkeen, sain kunnian esittää erään valloittavan kk junnu podengonartun, joka ei olisi saanut ottaa sertiä, vaan serti oli "varattu" saman huushollin avoimen luokan mimmille. Yritin vielä esittää pikkuneidin vähän vain sinne päin, mutta eikös se piru ole luontainen esiintyjälahjakkuus, ja tuomari päätti tehdä hänestä PN1 ja ropin, ja avonarttu jäi nuolemaan näppejään. Mä muistaakseni sanoin kyseisten tyttöjen omistajalle, että oletkos pölö kun molemmat ilmoitit, mutta eeeeei tuo kakara kuulemma voi sen aikuisen ohi mennä kun se on niin semmonen ja semmonen. Ihan samaa kysäisin väärän koiran sertiruusuke kädessä, ja sitten tämä pölö myönsi, että tulipas oltua taas viisaita... NII!

Vito toimi ja esiintyi loistavasti, mitä nyt kusaisi kehään roppi-kehän jälkeen, mutta noooooh. Ryhmässä pikkupaskiainen räjäytti potin ollen RYP-2, mutta eräs meedio väitti tietäneensä jo etukäteen, mutta vähän luulen että jostain on herunut reaaliaikaista tulospalvelua, ja esitettiin taas että lyödäänkös vähän vetoa. Mie en kuule teihin kotkalaisiin luota, kun työ oletta melkeen venäläisiä! :P

Hyvä näyttely, tällä kertaa ei jäänyt edes valot päälle autoon, ja joka pusikosta hyökkäsi lauma Lapin metsästysmiehiä avustamaan oli ongelma mikä tahansa. Ne sedät saisi mennä kouluttamaan aika monen muun näyttelyjärjestäjätahon henkilökuntaa! Elimäen hunsvotit oli järjestänyt meille VIP alueen (kuulostaa hienommalta sanoa VIP area, kuin tuolivarasto...) ja jumantsuikka että siellä oli taas kova meteli, ei ihme ettei sinne moni muu uskaltanut parkkeerata! Tai kyllä yksi mies siellä pystyi ihan nukkumaankin, omituiset unenlahjat, mä en pysty edes itse nukkumaan omien juttujeni kanssa.

14.2.2009 Hyvää ystävänpäivää vaan juu, posti toi hauskan kortin yhdeltä akalta, mä jo mielessäni näen miten me näiden mummojen tavoin istutaan Messarissa V-45 näyttelyssä jossain katsomossa (katsomossa siksi kun ei enää pysytä omien koirien kanssa Esloilla vauhdissa) picknikillä/drinksuilla ja maristaan kun koiratkaan ei ole enää koiria ja kyllä silloin ennen vanhaan vaan oli asiat paremmin. Mitä tuokin tuomari luulee tietävänsä podengoista/kessuista/cirnecoista, vastahan se pyyhki räkää juniorhandler kehissä!

28.1.2009 Molemmat pojat käyneet silmätutkimuksissa ja priimalaatuiset pallurat molemmilla on päässään!  

24.1.2009 Turgusta Vitolle ROP, serti ja CACIB! VSP ja ROP-vet Bolotha da Praia do Ribatejo.  

14.1.2009 Noin, nyt on vanhat seniilit hevosen raadot tarkastettu taas eläinlääkärillä. Penni sai kuurin jotain humpuukipulveria nivelrikon helpottamiseen. Molemmat vanhukset raspattiin, ja amatöörit vaan rauhottaa hevosia. Penni nyt otti raspauksen niin lunkisti että yritti vaan syödä sitä raspia, seniili kun jo on. Menin pikku pumppernikkeli-Roosaa pyydystämään karsinasta ja tokihan Taimen the lekuri päätti tulla perässä. Noh, mitä tekee Roosa? Silmät muljahtavat kerran ympäri ja pienet herneaivot raksuttavat ding ding ding, ei vittu toi on toi tyyppi, ja kiipeää suunnilleen ikkunasta ulos. EGT potkaisee lekurin karsinasta pois ja pyydystää ponin periaatteella ei tartte auttaa perkele. Pienen karusellin jälkeen Roosa saadaan kiinni ja tungetaan ylisuuri kiila suuhun ja pannaan raspaten. Eräs pieni poni pälyili loppuillan karsinan peränurkassa hyvin hyvin vihaisena.

9.1.2009 Hyvin menee, mutta menkööt! Vuosi vaihtunut hienoissa tunnelmissa. Vito ripsrapsprutalla, Jorella häntä murtunut ja oksennustaudissa, Lilo oksennustaudissa, Pennin nivelet vetelee viimeisiään. Roosa sentään voi ja porskuttaa hyvin ja valmistautuu kesän ankaraan näyttelykauteen. Mennään mamman kanssa näyttämään veteraaniluokkiin mistä oikeat shetlanninponit on tehty!

NEWS 2008

31.12.2008 No niin, nyt voimma pakata vuoden tulokset ja tapahtumat yhteen nippuun. 

Vito: kuudesta maasta 29*ROP, 25*SERT, 7*JSERT, 8*CACIB, 1*RYP-3, 1*RYP-4
Lilo: 9 pentua, 1 poistettu kohtu
Jore: 9 pentua, 2 poistettua pallia
EGT: 1 erittäin persaukinen omistaja, joka on löytänyt lukuisia mahtavia ihmisiä matkojen varsilta, joten kiitos kaikille huipputyypeille loistavasti onnistuneesta vuodesta 2008! Teitte vuodesta semmoisen, mitä voi sitten kohta kiikkustuolissa muistella!

20.12.2008 Nyt on Jorelle eilen tehty nipsnaps ja yö kuunneltu miten hän on itkenyt ja ulvonut menetystään.  

14.12.2008 Nyt voi sanoa, että VOITTAJAN on helppo hymyillä!! Täysin yllättäen Vito nappasi THE messarista ROPin, kera sertin, cacibin ja VOITTAJA-08 tittelin!!! Ja vielä osallisena ROP-kasvattajaluokassa, joka tosin meni lähinnä keskenkasvuisten kakarien leikkipuistomeiningiksi. Jo tämä tulos oli paljon paljon paljon enemmän mitä edes osasin kuvitella, mutta bonuksena vielä ryhmässä 10 parhaan joukossa! Nyt voi hyvillä mielin päättää näyttelyvuoden ja keskittyä Helsinki-Vantaan etsintään...

Jos joku olisi alkuviikosta sanonut, että saman viikonlopun aikana kädettömänä ihmisenä ompelen kylpytakin, klippaan hevosen ja juoksen messarin isossa kehässä, niin olisin ehkä hankkinut sanojan hoitoon, mutta ihmeitä siis tapahtuu!

Team Tissivaolle terveiset ja onnittelut loistavista tuloksista, ja ah aina niin pirteälle kennelpimulle kiitokset henkisestä ja fyysisestä tuesta, kaikesta pölöydestä ja säätämisestä, mutta ennen kaikkea SUURI KIITOS Ninnille + Hennille ja Marinalle + Iidulille, jotka toivat ehkäpä kaikkein parhaan joululahjan ever!!

23.11.2008 Jyväskylän INT, josta nyt ei voi sanoa muuta kuin voi helvetin perkele sentään. Vito oli PU2 Suomi-sertillä numero 20, ei siinä mitään, oikein tyytyväinen, ja vielä osallisena Tähtitaivaan ROP-kasvattajaluokassa. Muttaah.... Mennessä matka kesti reipas 3 tuntia, kotiin tullessa 7 tuntia. Ei sitten juuri vituttanut ajaa siinä myrskyssä max 60 kmh ja pysähtyä kahden kilometrin välein kopauttamaan pyyhkijät pois jäästä. Onneksi oli mukana äärimmäisen hyvin koulutettu kenneltyttö, joka huolehti koko pyyhkijöistä ja oikeastaan suurimman osan matkasta myös näkyyvydestä. Ja taisi se koirastakin huolehtia, kun ihte piti juosta kuin vajaamielinen kymmenen eri kehän laidalla.

21.11.2008 Läpi tuiskun ja tuiverruksen kokoonpano EGT+Vito & Heidi+Juntti hankkivat itsensä Hamariin Norjan Voittajaan. Thänk gaad se lumen tulo loppui heti kun oli päästy Suomen rajojen ulkopuolelle, ja saatiin nauttia hienoista maisemista hyvässä säässä. Eli pilkkopimeässä ajettu Skandinaavien halki ja nähty vain talojen valoja, 1 supi, 3 kettua ja 2 hirvi/poro/peura/kauris/mitälietä. Ja ihan törkeän hienoja ruotsalaisia wannabee-jouluvalo-rekkoja. Puolitoista vuorokautta maissa, 1100 km, 6 h unta kahdessa erässä josta puolet jääkylmässä hikisessä autossa Tukholman satamassa. Tällä reseptillähän reissusta ei voinut mitään muuta odottaa, kuin kaksi helvetin väsynyttä hihittäjää/tavaroiden hukkaajaa/joku joka näki liikennemerkit ruusukkeina/joku joka meinasi kuolla täydessä vauhdissa pienellä Norjan kinttupolulla syödessään Mäkkärin (->boikottiin) patonkia kun patongin joku mauste poltti turpavärkin niin että nyt vielä kolmen päivän päästäkin on huulet vesikelloille (sama sämpylä on huippusalaisessa testilaboratoriossa testautettu kepolla, mutta ei se siitä mitään saanut, kele!).

Korvaton Vito ja hotellin tarjoama koirannamipussi koiravieraille:

Me siinä molemmat terveellisen elämän alottaneina ihmisinä menomatkalla liimauduttiin laivan kanttiinin lasiin ja itkien yritettiin heittää jäähyväisiä prinsessakakun paloille, jotka ovat yksinkertaisesti niiiiin epäterveellisiä että niitä ei voi missään nimessä syödä. Jossain vaiheessa reissua alkoi PU1 sijoitukset tuntumaan niin epätodennäköisiltä, että oli pakko yrittää piristää tunnelmaa ja heitin ilmaan, että jos molemmat koirat tulevat Voittaja-tittelien kanssa kotiin, niin paluumatkalla siellä laivassa kyllä sitten vedetään ne prinsessakakut. Noh, Vito kävi ensin pyörähtämässä kehässä ja voitti paikallisen Puolan tuonnin ollen ROP ja siinä vaiheessa ei mielessä edes pyörähtänyt tittelit eikä sertit eikä cacibit, vaan askel lähempänä PRINSESSAKAKKUA! Onneksi paikalla ei tainnut olla paljoakaan suomalaisia, koska huutoni Juntin ROPin jälkeen "JESSSS nyt me saadaan PRINSESSAKAKKUA!!!" ei herättänyt kovinkaan suurta ihmetystä kanssaolijoiden keskuudessa.

Siitä sitten näyttelyn jälkeen köröteltiin Tukholman satamaan aivan eri reittiä mitä oli menty, tai sitten joku oli käynyt poistamassa ne pitkät tunnelit perjantaipäivän aikana. Tosin, paluumatkassa oli jotain muutakin hämärää, kun jostain syystä oltiinkin yhtäkkiä Slussenin baarikadulla, mutta nooh, navigointi ei tunnetusti ole Tomtomin vahvimpia puolia. Otettiin muutaman tunnin tirsat siinä autossa ja herättiin tyytyväisinä lumikasaan hautautuneesta autosta. Ei muuta kuin laivaan apinan raivolla. Ja mitä muuta voi olettaa yllämainun reseptin omaavilta ihmisiltä, kun ne alkavat selittää ahtaajalle, että pitäisi jättää taakse tilaa että saadaan Juntti pois autosta, että Vi har hundar i car och vi måste have to get the mikä vittu on takaluukku ruotsiksi huutlaari öppnat. Tähän ahtaaja vastaa että Hur sägar du so den, johon samat väsyneet maailman matkaajat vastaavat, pliis, kan du, tack. Ja sitten ahtaaja huutaa toiselle, että jätä Markku tilaa taakse kun likoilla koiria kyydissä. Voi morjes. Ei sitten käynyt mielessä suomeksi sille sedälle lähteä selittämään. Siitä vaan sitten koirat läpi juoppojen hyttiin ja aika tarkalleen klo 8.00 Ruotsin aikaa syötiin jo onnellisina prinsessakakkua.

Yksi väsynyt matkustaja, joka sijottui taas ryhmässä toiseksi (triviatieto; joka ikinen kerta kun Juntti on ollut allekirjoittaneen kyydillä ulkomailla, se on aina sijoittunut loppukehissä) :

14.11.2008 Viton polvet lonksuteltu tänään parhaalla mahdollisella tuloksella 0/0 ja sydän kuunneltu terveeksi ilman minkään moisia sivuääniä! 

31.10.2008 Happy Halloween !! 

25.10.2008 Ja meillä kaikilla oli taas niin muukaavaa Seinäjoella... Lähdin kepon kanssa aamulla seiskalta ajelemaan kohti Pohojanmaata ja soittelin siinä matkalla ROI-biiliin, että gu morron flickorna niin vastaus oli tyyliin hyvää yötä perkele saatana myö ollaan lähetty neljältä ajeleen. Että niin pirteää sakkia siellä. Nooh, rohkaistuin kuitenkin uudestaan soittamaan lähempänä päämäärää että pankaas lapset asialle tuomaan yhtä ylimääräistä numerolappua, jotta myö ollaan kohta perillä. Nooh, navigaattori sanoo että käänny oikealle ja saavut päämäärään 300 metrin kuluttua. Katselin vähän maisemia sen oloisena että ompas hassun näköistä, ihan erilaista mitä vuosi sitten, mutta kaivoin tyytyväisenä valmiiksi 3 euron parkkimaksun, koska näin silmissäni keltaliivisen ihmisen ottamassa niitä vastaan. Sitten sanoo fucking Tomtom että olette saapuneet päämäärään. Kattellaan molemmat ympärille, että aika hiljaselta näyttää, kuolleelta jotten sanois, oltiin nimittäin hautausmaalla. Ja se keltaliivinen ihminen osoittautui tässä vaiheessa kyltiksi, jossa lukee Peräseinäjoen hautausmaa. MITÄ HELVETTIÄ!! Tomtomin Matti on vahvasti sitä mieltä että ollaan Seinäjoella, mutta todellisuus näyttää muuta. Ei muuta kuin keksimään uutta osoitetta ja etsimään perätöntä Seinäjokea. 32 km näyttää matka, FUCK, ja ei muuta kuin kumit soikeena matkaan.

Saatiin auto 5 metrin päähän ovesta, tai ei me sitä siihen laittaa olisi saatu, mutta laitettiin vaan. Ja onneksi oli Vuorisen kehä yllättäen 2 tuntia myöhässä, niin ei tullut mitään ongelmia. Ei siinä mitään, Vito PU2 ja sai cacibin, paras voitti, ehdottomasti, ei käy siitä moittiminen. Ja tiedoksi kehän laidalla päivittelijöille, jos olette itse niin helvetin hyviä kultasormia että pystytte tuon yliaktiivisen hormoonipommin esittämään paremmin, niin siitä vaan tartutte hihasta ja kerrotte ja näytätte taitonne toteen. Jos onnistutte, voin vaikka jopa maksaa siitä että saatte tuon koiran kulkemaan. Ehdokkaita otetaan vastaan Jyväskylässä ja messarissa. Toki jos joku helmi osuu Hamariin, niin tervetuloa vaan.

Tuomareilla oli tänään taas outoja "syitä" koirien kohdilla. No Vito sai paremman sijoituksen mihin olisi edes oikeutettu sillä maan palvomisella (tästä kuuluu osa kiitos niille helvetin faaraokoiraihmisille, joiden nartut juoksi siellä tortut turvoksissa). Mutta, yksi koira olisi ollut täydellinen, mutta sillä oli liian isot korvat ja EH:lla ulos ja isompi korvaiset ERIllä sijoituksille. Hmm.. Juuri näin. Eräs toinen koira olisi ollut muuten parempi, mutta ylikorkealla Kenwoodin vispilää muistuttavalla köyryselällä oli paremmat liikkeet, niin se voitti. Joskus tuomarit voisivat pitää sen turpansa kiinni ja heittää vaan ne nauhat eikä alkaa puhumaan itseään pussiin. Muistan vaan sen erään näyttelyn, jossa italiaano sanoi Vitosta että perfect, but too big, ja laittoi vielä isomman ohi.

Pysähdyttiin kotimatkalla tankkaamaan ja ajattelin antaa Vitolle vettä siinä samalla. Tuuli tietenkin ihan helvetisti ja huoltsikan piha oli täynnä jotain ravi-ihmisiä. Avaan miljoonaboksin ja huudan kepolle että mistä nää kaikki kinkut ja lihapullat ja leivät on tullut tänne. Kepo mutisee jotain takaisin enkä mä tietty kuule siinä tuulessa niin sitten se huutaa kovempaa että "tissivako laittoi ne sinne". Nähtävästi niillä ravimiehillä oli parempi kuulo kuin mulla ja katsoivat sen jälkeen hyvin hyvin pitkään. Tissivaolla on muuten nyt joku selvä suunnitelma, tie miehen sydämeen (tai tässä ei vissiin edes sydäntä tavoitella, vaan ihan jotain muuta) käy sen koirien vatsan kautta... Pitääkin alkaa olemaan tarkkana ja seurailemaan kuinka paljon kepo "ajaa rautaa" siellä suunnalla.

Kotimatkalla oli liikkeellä taas varsinaisia teiden sankareita. Jossain huitsinvitunnevadassa meidän eteen likisti rehvakkaasti joku urpo uudella Servoleetilla ja jäi ajelemaan noin kuuttakymppiä ja loirasi tiettä kuin olisi kännissä ollut. Onneksi se kurvasi siitä pois aika nopeasti. Mutta varsinainen känniääliöiden känniääliö löytyi 15 km ennen kotia. Otettiin kiinni joku varmaripösö joka ajeli pelkillä sumuvaloilla. Joka kerta kun auto tuli vastaan se veti liinat kiinni, mutta ohi ei päästänyt. Se kanssa nuohosi keskiviivaa ja piennarta vuoronperään, kunnes ruoppasi oikein kunnolla kanervikkoa metsähallituksen puolelta, mutta nousi kuin nousikin takaisin vielä tiellä. Kari Taalasmaan sanoja lainatakseni "Seppokin on sekaisin kuin sorsa" taisi päteä tuohon kuskiin.

Ostin kotiin koirille tuliaisiksi kaksi vinkua, yhteensä 5 euroa. Pojat alkoi niitä arvatenkin vinguttamaan kuin viimeistä päivää ihan ekstaasissa. Ääni oli kieltämättä kohtalaisen ärsyttävää, mutta sen kesti kun huomasi kuin onnellisia pojat oli. Sitten, jostain kannon kolosta kaivautuu hereille hapannaama-Lilo sen näköisenä, että jollei tuo vinkuminen lopu nyt, niin teen Vitosta ittelleni vingun. Se nappaa Vitolta lelun, repäisee sen paskaksi yhdellä nykäisyllä niin että sen pupun vingut on nyt vinguttu. Jore kattoo sen näköisenä, että jos toikin sai rikkoa sen niin sitten saan määkin, ja sama juttu sille toiselle lelulle. Oli taas koirilla hauskaa noin 5 minuuttia 5 euron edestä.

13.10.2008 Reikäpäät kävi taas juoksentelemassa pellolla. Parempia kuvia odotettavissa, jahka uusi putki saapuisi postista. Oikeesti, tällä reissulla ei hävinnyt kuin 2 tennispalloa!

Oikeesti, tänään soitti jostain muistaakseni Securitakselta joku turvalaitemyyjä. Kauppasi kameroita sun muita systeemejä. Kysyin sitten, että miten on, herättääkö se laite nanosekunnissa kun joku alkaa murtautumaan. Ei se nyt niin hirveen nopeasti kuulemma ala huutamaan. No kysyin että mites on, tappaako se tunkeilijan siihen paikkaan. No ei kuulemma tapa. Totesin että kiitos ei kiitos, mulla on Jore.

28.9.2008 Salon ryhmiksessä Viton kanssa kahdestaan, ja voi taaaauti että oli tylsä päivä. PT:n kehässä on aina niin mukava käydä, kun se on aina niin hyväntuulinen ja ystävällinen. Tykkäsi taas Vitosta ja otti ryhmässäkin vielä 6 parhaan joukkoon. Alkaa kohta vaan pikkuhiljaa veetuttamaan nuo sivuosumat, mitä on nyt tullut viimeaikoinan jokaisesta näyttelystä. Noh, oli myöskin vuoden viiminen kerta kun edes ryhmiin pääsee, loppuvuoden näyttelyistä kun ei tule enää roppeja.

Ennen ryhmää sai odottaa neljä tuntia, enkä sitten jaksanut kotiinkaan välillä ajaa, niin ajattelimpa mennä viihdyttämään itseäni sakukehän laidalle. Voi tsiisus!! Harvoin olen niin hauskaa nähnyt tuomarilla ja kehiksellä olevan kun siinä kehässä oli. Anteeksi nyt vaan kaikki seefferin omistajat, on teitä varmaan ihan täyspäisiäkin. Koirat juoksee kehässä miten sattuu, edessä, takana, oikealla, vasemmalla. Jotkut vetää täyttää laukkaa, jotkut kävelee kylkimyyryä, kaikki on ihan pihalla, koirat karkailee ja sinkoilee ja suurin osa pelkää omaa pieruaankin. Esittäjät vaihtuu kesken kehän ja numerot on sekaisin ja koirat on sekaisin. Ja luonnollisesti mitä huomaamattominta kehän ulkopuolelta avustamista.

Sitä touhua ei kauaa ilennyt seurata, niin ajattelin mennä kuluttamaan rahani Roydonille. Piti investoida säkilliseen tennispalloja. Sain jostain joskus semmosen koirille tarkotetun heittokepin, minkä päässä on siis tennispallo ja sillä kepillä kun sen viskaa, niin pitäisi lentää kauas. Noh, viikonloppuna sitä siinä pihalla tsuumailin ja ajattelin vähän heitellä Vitolle palloa, niin kepo kysyy että miten toi toimii. Ajattelin sitten näyttäväni ja heittäväni hiljaa ja puolihuolimattomasti sen pallon muutaman metrin päähän. FUCK! Se pallo lähti kuin lehmä makuulta maata kiertävälle radalle eikä sitä sen koommin löytynyt.

20.9.2008 teamPRO edusti Hyvinkään ryhmiksessä kohtalaisen mallikaasti. Saldona 3xROP, 1xVSP, 2xSERT. Vitolle näistä ROP ja SERT, ainoana ERIn saaneena podengona. Talvis otti vielä ryhmässä 7 parhaan joukkoon, mutta sitten kivakiittijaheei. Joo, ja tiedetään muistetaan, vedonlyönti ei kannata, minä lähden Virosta hakemaan kahden litran Zeropullon, kun minen mitään kitumarkettia käytä.

Mä olen AINA ollut sitä mieltä, että lapsista ei ole muuta kuin haittaa ja riesaa ja hermojen raavintaa, mutta tänään löytyi asian hyödyllisyys. 1) Kun tädit eivät pääse tuolista ylös, ja EGT raahaa mukanaan puolen Marttilan irtaimistoa, niin lapset tulevat auttamaan. "Huuda sitten jos me ei huomata sua" sade WAK. Joo no ei auttanut huutamiset ja kevätjuhlaliikkeet. 2) Kun jotain ei kehtaa tehdä, niin laitetaan asialle lapset. Naapurileiri sai paljon hienommat pokaalit, niin ei kun lapset asialle, kassit kainaloon ja valittamaan ja vaihtamaan. Tosin Eija-tädin lastenkoulutus on hippasen kesken, kun kovin veti muuan pikkuprinsessa saldossa kotiin päin. Tosin, tuon pikkuprinsessan hamstraus ja ilmaistenasioidenlöytämis-taidoilla me voidaan vaikka rakentaa itse "löydetyistä" osista se linjabilen.

Ei siinä mitään, hengissä selvittiin reissusta vaikka mennessä joku mäkilähdöt tosi hyvin hallitseva Tipo kuski yrittikin ajaa Viton päälle. Tipo hönkäsi pakoputkesta ensin niin mustat savut suoraan päin Viton pärstää että hetken aikaa iloinen pieni hännänheiluttaja ei ollut kovin iloinen pieni hännänheiluttaja. Siinä koiran röörejä nuohotessa Tipo yritti lähteä eteenpäin, mutta mäki oli kuitenkin niin jyrkkä ja kytkintä luistatettu viimeiset 20 vuotta, niin allehan siinä meinattiin jäädä.

Piti siinä kotimatkalla pysähtyä Riksun Abcilla ja ostaa sämpylä. Sämpylä oli pakattu semmoiseen kovaan muoviin, samanlaiseen materiaaliin kun jotkut valmisvihersalaatit. Siinä oli fiksusti laitettu se etiketti sen kipon sauman päälle, ja se piti repiä siitä rikki että sai kipan auki. Tokihan se etiketti oli siinä kiinni kuin täi tervassa ja kynnettömänä ihmisenä alkoi jo vähän vituttamaan kun ei toimituksesta meinannut tulla lasta eikä paskaa. Sitten, huomaan että etiketissä lukee ainesosien alla suurella tekstillä KÄYTTÖOHJEET. No, periaatteessa insiööri ei lue käyttöohjeita, mutta oli pakko. Niin mitä niissä lukee? "Käyttöohje: Voit lukea etikettiä syödessäsi sämpylää". Siis mitä helvettiä?!? Jos mä yritän ajaa äkkiä kotiin, puhua puhelimessa, lukea Iltalehteä, kaivaa hirvikärpäsiä hiuksista ja syödä sämpylää samalla, niin millä raajoilla ja ruumiinosilla sitä etikettiä sitten luetaan? Voit lukea etikettiä syödessäsi sämpylää... morjes.  

19.9.2008 Nyt alkaa Lilon vointi näyttämään siltä, että taitaa tyttö jäädä henkiin tästä episodista. Jos vielä muutaman päivän odottaisi, ennen kuin huokaisee helpotuksesta. Neidillä tosin on alkanut viiraamaan päästä nyt vanhemmiten. Sitähän ei ole koskaan (tai tämän vuoden aikana mitä meillä on asunut) mitkään lelut kiinnostaneet. Nyt saa välillä kauheita sätkyjä, kun joku Viton vinkuista on hänellä jäänyt tappamatta. Myöskin on kehitetty uusi koiraurheilulaji; luuluistelu. Luita ei voi vaan ruveta rauhassa järsimään, vaan ne on ensin tapettava. Nauruun. Lilo ottaa molempien etutassujen alle luut, luistelee niillä ympäri kämppää ja kun hänen mielestä lattian naarmutus on onnistunut kiitettävästi, voi niitä luita alkaa nutustamaan.

Myöskin neiti onnistui lääkekuurinsa aikana kietomaan mamman pikkurillin ympärille syömisen kanssa. Lääkkeitä kun ei voinut ottaa tyhjään mahaan ja nappulat maistui paskalta, niin johan mami oli kantamassa kippoon ties mitä herkkuja, että sai lääkkeet annettua. Syötiin kermaviiliä, jauhelihaa, koiranmakkaraa, juustoa, lihapullia, Cesar'ia, ja ihan mitä vaan että neidin vattaan jotain saatiin menemään. Noh, sitten tuli se kaamea päivä, kun lääkkeet oli loppu ja kipossa ei ollut kuin niitä samoja paskoja nappuloita. Siinä koeteltiin koiraa, sekä omistajaa. Nyt ei enää heru herkkuja. Mut kun se kattoo niin nätisti ja sillä on nälkä ja se haluaa koilanmakkalaa.

No, mitä tekee neiti jäädessään talovahdiksi. Hän on agenttina loikkinut olohuoneesta yli sohvien ja sohvapöytien kohti keittiötä. Hän on löytänyt sieltä pöydältä jonkin Viton palkintoruokapussin ja tappanut sen, ja taas yli sohvien ja sohvapöytien vienyt saaliinsa omaan petiinsä ja syönyt siitä puolet. Hän on kilon syomisen jälkeen tajunut, että nää onkin melkeen niitä samoja paskoja nappuloita mitä omassa kupissa on, ja lähtenyt uudelle saalistusretkelle. Nyt hän on löytänyt mamin muhku-sämpyläpussin. Sämpylät on jätetty keittiön lattialle ja pussi viety silputtavaksi takaisin olohuoneeseen. Vähän on ollut mahassa vielä tilaa, joten eikun uudelle saalistusretkelle, edelleen yli vuorten ja kukkuloiden. Tai sohvien ja sohvapöytien. Alkaa tarjonta keittiössä käymään heikoksi (nähtävästi ei ollut saanut jääkappia auki, missä olisi ollut vaikka mitä). Mutta kas kummaa, oman ruokasaavin tarjontaan ei ole koskettukkaan, mutta sen takaa löytyikin pussillinen rouhetikkuja. Jesh! Ja eikun saaliin kanssa takaisin olkkariin. Neiti ei voinut illalla ollenkaan ymmärtää, kun hänellä on ollut niin aktiivinen päivä, että mami kehtaa jättää hänen ruokakupin täyttämättä! Vulgaaria!  

7.9.2008 Joskus tulee naurut juuri silloin kun niille oikeasti eniten on tarvetta. Tuossa jo joskus vuosi sitten vanhukset (äippä ja täti, plus 60 vee molemmat ja kova vauhti aina päällä) oli ulkoiluttamassa koirat, kun huitelehdin itse jossain maailmalla. Jorehan kulkee kuonopannalla ja Vito valjaissa. Mutsi oli sitten mielestään valjastanut Joren lähtökuntoon, ja täti menee mäkättää ympäri huushollia ja rutisee kun ei löydä Viton valjaita mistään. Ja Jore istuu überhappaman näköisenä eteisessä, Viton valjaat päässä... Sen Joren ilmeen olisin halunut nähdä, herra kun ei tunnetusti ole kovinkaan avoin uusille asioille.

No, tänään vasta kuulin kun tiistaina jouduin taas saman kaaosteamin hälyttämään koirankusetusreissulle, kun oltiin itse klinikalla yötä myöten. Taas tätsykäinen menee ympäri taloa ja prutisee kun ei löydä tällä kertaa Joren kuonopantaa mistään. Ja äippä oli taas valjastanut Viton niihin, ja Vito tyytyväisenä lähdössä ulos yksi kappale tanskandogin kuonopantoja päällään. Kyllä monikäyttöisyys koiravarusteissa on hyvä asia.

6.9.2008 Väliaikatietona Lilo kävi kontrollissa, ja lekuri näytti vihreää valoa toipumiselle. Toki seuraavan kolmen viikon aikana voi tapahtua mitä vaan.

Lilo & Jore Jr 30.8:

3.9.2008 Nyt peukutuksia Lilolle. Tuli eilen komplikaatioita kohdunpoistosta, ja kun vihdoin ja viimeinen ylimielisistä paskantärkeistä turkulaisista eläinlääkäreistä löytyi yksi ainoa ihana paikka joka meidät suostui vastaanottamaan, meinasikin jo olla vähän myöhäistä. Tuhannet kiitokset kuuluu siis Koira-Kissaklinikan Tarjalle, joka jäi leikkaamaan Lilon. Nyt vain kädet kyynerpäitä myöten ristiin ja toivomaan että paikkaukset kestää ja saisimme nauttia pikkuneidin seurasta vielä monta vuotta.

26.8.2008 Harrastuksena eläinlääkärillä käynti. Taas jälleen kerran Jorelle 152 euron korvadouppingit.  

24.8.2008 EGT, KG, MMAK, V. Eli TeamPRO harjoitti viikonloppuna mökkielämää, toki näyttelyiden yhteyteen nidottuna. Lauantaina ensin käväistiin Valkeakoskella koristekanakasvattajan kehässä tuloksella ROP. Vähän alkoi jännittämään siinä vaiheessa kun tuomari nappasi koiran käsistä kesken kehän ja alkoi opettamaan miten sitä kuuluu esittää. Ok, vaikka hän kuinka olisi sotinut Irakissa, niin nyt kyllä alkoi väärän ihmisen kanssa neuvottelemaan, ja lopuksi myönsikin olleensa väärässä..  Ja lopputuloksena arvostelussa lukee että "moves well". Siitä sitten Kärdille ryhmäkehään. Ensin poimittiin jatkoon ehkä 10-15 koiraa, Vito ja klk Kerttu mukaan lukien. Heitettiin vielä kunniakierrokset ja Kärdi alkoi kättelemään porukkaa lisää pihalle ja olin tietty käsi ojossa lähdössä pihalle, niin yhtäkkiä tajusin että ei vittu, meitä on enää 4 jäljellä, ja RYP-3 sieltä sitten napsahti!! Vähänkös tuli juhlittua ja vähänkös mun ois tehny mieli ottaa tuo kukkalaitehärpäkkä kainaloon.

Sunnuntaina Hämeenlinnassa Vitolle tuloksena PU2 ja 17. suomi-serti. Hämeenlinna oli alusta alkaen ihan haista vittu-tapahtuma. Ensin ajetaan parkkiin jonnekki huitsinvitunnevadaan ja joku vielä kehtaa pyytää kolmen euron parkkimaksua. Onneksi edellä meni 75% teamPROsta, eli keeshond ja cirneco divisionit, ja kuulin omaan autoon asti miten keeshond division höykytti parkkisetää, niin totesin että mun ei enää tartte sanoa mitään, vaikka sanottavaa olisi ollut ja paljon. Kiukulla sitten 3 ja puoli akkaa roudasi kamat paikalle ja taisi kaikki tulla siihen tulokseen että nyt on Hämeenlinna nähty. Boonuksena vielä vessareissulla yksi määkivä akka vaahtosammuttimen kokoisen kakaransa, joka olisi tarvinnut 2 paskahuussia kun alkoi mesoomaan etuilemisesta. Menin pöntölle ja söin ja silppusin rullallisen paskapaperia kiukkuuni ettei tarvinnut mennä pätkäsemään.

Kyllä tökki molempina päivinä parkkisysteemit. Lauantaina Valkeekoskella maksoin kiltisti 2 euroa sedälle joka sitä pyysi (tässä vaiheessa olin vielä hyvällä tuulella). Körötän eteenpäin seuraavalle, ei niin mukavalle sedälle, joka kysyy että mitäs sä täällä teet. Ööö.. Olen tulossa koiranäyttelyyn. Onko sulla berni? No kuule ei ole bernia. Joo no sitten sulla ei ole mitään asiaa tänne, että tuolla on sun parkkipaikkas. Ööö.... Toi äskeinen setä käski ajaa tänne. Joo kuule se ei kiinnosta mua mutta jollei sulla berniä ole, niin sitten käännät auton tässä ja vedät takasin sinne mistä tulit. Helvetin ja perkeleen saattelemana mutavelliparkkiin kuin ei ollut sitä pirun berniä.

Mutta oli reissussa paljon hauskaakin. No toki nyt ehdottomasti hienointa oli peräti vuoden toinen ryhmäsijoitus ja vielä ns. isosta näyttelystä. Mökki oli varattu keskeltä karavaanarihelvettiä. Alkujärkytyksestä toivuttua mökki oli kuitenkin ihan ok, vaikka sängyt olisi voinut pilkkoa polttopuiksi tai grillin sytykkeeksi. Jotkut ne vaan silti kuorsasi ja tuhisi tyytyväisinä, alkukantaisten (omistajien) rakot potki jo kuudelta hereille, ja varmaan siinä saatiin koko muu mökkihöperökylä samalla hereille.    

Voi luoja miten tuo reissu väsytti! Mutta ennen kaikkea kiitokset seurasta Ninnillle ja karvaperseelle, Iidalle ja Usvalle, Marina-Narinalle, *****vako-Torolle ja Pepparille ja lopuille turhakkeille!  Ja hyvä viikonloppu oli Viton sukulaisillakin, täysveli TT Häristin Valkeakoskella PU2, TT Emmi-äippä HML VSP mutta pisimmän korren veti täyssisko TT Helmi voittaen pikkupodengojen maastojuoksujen Suomen Mestaruuden!!! Tuhannet onnittelut Lunalle!

22.8.2008 Lilo suoritunut leikkauksesta loistavasti ja pöllöilee Rimadyl-huuruissa. 

17.8.2008 Vito käväisi Jättitassujen KKK-treeneissä, ja kiinnostus aiheeseen oli mitä suurinta. Taitaa jäädä Jore huushollin ainoaksi KKK-koiraksi... Treenien lopuksi käytiin vähän puistoilemassa, ja tuo puistokeikka meinasi saada traagisen lopun. Vitohan sitten päätti rakastua silmittömästi boxeri-pointteri urokseen. Kun kyseinen mixeri poistui paikalta, hetken sai russelivauva Carlos taas huomiota, ja sekunnin sadasosassa, herra Vito löysi podengon mentävän reiän ja sinkaisi sieltä karkuun elämänsä rakkauden perään. Kolme ihmistä huusi kuin palosireeni, mutta koiralla ei arvatenkaan kuulo päällä, ja täyttä häkää kohti nelikaistaista maantietä... Luojan kiitos tämä elämän rakkaus ei ollut päässyt vielä tielle asti (oli ehkä 10 metristä kiinni) ja Vito sitten toppasi siihen. Oli kyllä hiljaista poikaa loppuillan, taisi tajuta että äiti on nyt hyvin hyvin vihainen.

16.8.2008 Vitolle Kouvolan kuravellinäyttelystä ROP ja 15. Suomi-serti. Ryhmäkehässä oltiin niiiiiiin kuraisia molemmat, että tuomari taisi sen takia ottaa vielä 8 parhaan joukkoon. Mutta Vito esiintyi kyllä ryhmässä nyt niin ei-Vitomaisesti, eli olisi kyllä sijoituksen ansainnut. Tärkeintähän näyttelyssä ei voitto eikä varsinkaan jalo kilpailu, vaan kaikki muu oheistoiminta tapahtuman ympärillä. Taas jälleen kerran saatiin viettää päivää hienossa kelissä hyvällä porukalla, eli TeamPROn kanssa. Noh, keli ei suosinut todellakaan, ja päivän pippeli-picnikit saatiin nauttia aivan liian täyteen ahdetussa teltassa. Mutta pääasia oli, että tarjoilut oli taasen kerran loistavat pöytäliinoja myöten. Ja koska Ninni oli niin hienon sydeemin askarrellut, niin MINÄ LUPAAN oman organisaationi puolesta tehdä teille yhdet jutut, tosin paljon vaatimattomammat. Sitä ei tiedä koska ne valmistuvat, onko se syyskauden avajaisiin vai syyskauden päättäjäisiin vai sisänäyttelykauden avajaisiin vai näyttelyvuoden päättäjäisiin vai mihin muuhun kissanristiäisiin, mutta hyvää kannattaa odottaa...

Ja loppukevennyksenä PRO Lyytiskä:

3.8.2008 Takana viikonlopun näyttelyreissu Liettuassa. Tärkeimmät heti alkuun, eli koira. Vito sai molempina päivinä kaikki mitä tarjolla oli. Eli tuli roppia, sertiä ja saasippia ja titteliä jos jonkin moista. Perjantain kehä oli mitä mielenkiintoisin, tuomari katsoi hampaat ja kassit ja taisi se rungonkin siinä samassa kopeloida, niin että Vito oli mun sylissä. Lauantain tuomari oli mitä mukavin vanha herra. Kysyi arvostelun jälkeen että minkä maalainen koira on ja sönkötin vaan Finlande Finlande. Sanoi ettei usko, koska Suomesta ei tule noin upeita excellenttejä podengoja ja liibalaabalaa. Lopuksi huusi kehäsihteerille, että hän haluaa kaikki tiedot tuosta koirasta koska se on niin upea ja hieno ja excellentti. Ei juur v***ttanut kun sama setä olisi ottanut ryhmän, mutta piti singahtaa kahta sataa kohti Tallinnaa heti kehän jälkeen. (No, ok, ei ihan 200 kmh koska 7 tuntia kuitenkin kului matkaan.) Tosin, unkarilaiset markkinoivat siellä aika näyttävästi tulevaa Euroopan Voittajanäyttelyään, että olisikohan tuo Viton yltiöpäinen hehkuttaminen ollut osa sitä "tule meille meidän näyttelyyn, koska me unkarilaiset olemme ihania ihmisiä"-kampanjaa. Mutta Vito laittoi molempina päivinä parastaan, noin verrattuna esim. viime viikonlopun Porin keikkaan.

Ja sitten itse reissu... Olin varannut hotellin ihan keskustasta, koska ajatus oli pörrätä kylillä illemmalla, ilman mitään ylimääräisiä siirtymiä. Noh, ajettiin hotellille joka oli jollain kävelykadulla, mutta mehän oltiin tyhmiä suomalaisia turisteja, niin ajettiin sinne silti, koska se hotelli oli siinä, niin tuolla tavaramäärällä ei napannut etsiä laillista parkkia jostain huitsinvitunnevadasta. Onneksi menin sisälle ennen kuin purettiin autokuorma, ja sieltähän sitten selvisikin, että ähäkuttilällällää, kun ette maksaneet huonetta etukäteen, niin annoimme huoneenne jollekkin joka maksoi sen heti. WTF!! Muutaman helvetin ja perkeleen jälkeen selvisi, että meille oli sitten järjestetty toinen hotelli toiselta puolelta Vilnaa vanhankaupungin narkkarialueelta. No ei muuta kuin sinne sitten vaan.

Hotelli nro 2 oli ihan ok, ei siinämäärin mitään valittamista, ei ainakaan vielä ole mitään luteita löytynyt. Kysyin ensimmäisenä iltana että missä auto säilyy parkissa edes jotenkuten ehjänä, niin respa neuvoi ajamaan kauppahallin katolle, joka on vartioitu. No sinne sitten vaan. Joku puolalainen harvahammasparkkivahti otti 7 litiä siitä että lupasi vahtia autoa koko yön, ja näytti juuri siltä että kääntäkää vaan selkänne niin 2 sekunttia ja auto on palasina purettuna matkalla Bulgariaan. Ei kuitenkaan ollut kelvannut Pösö kellekkään, ja oli aamulla tyytyväisenä odottomassa. 

Tällaisilla reissuilla on tottunut santsaamaan aamiaisella itsensä ihan ähkyyn, että pärjää koko päivän näyttelyssä hyvin iltaan asti ilman tutustumista paikallistarjonnan bakteerikantaan. Nyt ei vaan oikein onnistunut, hotellilla ei ollut keittiötä, vaan aamiainen oli jossain räkäsessä kuppilassa vähän matkan päässä. Itku meinasi tulla kun aamiainen kannettiin pöytään, seisovasta pöydästä ei tietoakaan. Ainoa mitä oli paljon, oli korillinen überhapanta leipää. Lisukkeina oli 2 siivua 5 litin kolikon kokoista juustosiivua, 4 samankokoista jostain kulkukoirasta revittyä lihaklimppiä, 3 kurkun siivua ja täysin raaka munakas. Sunnuntaina munakkaan tilalla 2 nakkia. Kun kirjauduttiin ulos hotellista, olin jo alkamassa valittamaan aiheesta, mutta respan täti mokasi meidän laskutuksen ja veloitti vahingossa vaan yhdestä yöstä, niin poistuttiin vaan äänettömästi ja salaman nopeasti paikalta.

Pakko laittaa ihan vaan Marinan kiusaksi tähän kuva, miten hienosti meillä oli huoneessa PUHTAAT hiusvärittömät pyyhkeet laitettu:

Matkanjärjestäjä EyaGo järjesti pienen maaseutumatkan CF-teamin kanssa Trakain linnaan. Linnassa oli jotku ihme bileet, koska sinne lappasi väkeä kuin pipoa, mutta jono oli kilometrin pitkä, niin tyydyttiin vain katselemaan linnaa ulkopuolelta. Ja varsinkaan kun kenelläkään ei tuntunut olevan mitään käsitystä mitä siellä tapahtui, niin ei jaksettu jäädä jonottamaan. Jos nyt selviää, että siellä esiintyi Rammstein, niin en toivu menetyksestä ikinä.

Trakain rakennusteknisiä kukkasia, joku sitten rakensi talonsa jalkakäytävälle:

Oli jännät paikat Statoilin kuumailmapallolla, näytti hetken siltä että sille käy Titanicit, mutta kyllä se siitä sitten nousi. Jos olisi itse ollut kyydissä, olisi saattanut leimasin käydä jo kurkkaamassa:

Trakai oli kyllä mielettömän nätti paikka, hyvä että tuli käytyä, vaikka Mäkkärillä taistelu ruuasta narkkarin, ampiaisten, pikkulintujen ja lokkien kanssa antoi reissun alkutaipaleelle sellaisen kuvan, että tästä EI VOI tulla mitään järkevää.

Eipä siinä mitään, Liettua on nyt toistamiseen nähty, mikä jottei joskus muutaman vuoden päästä taas. Taisi olla tämän vuoden viimeinen "ulkomaan" reissu, ellei löydy mitään kivaa jostain. Oli kyllä todella outo tulla kotiin, kun koiravahti oli päättänyt aikansa kuluksi siivoa koko 150 neliön huushollin lattiasta kattoon. Oli ihan outo kävelläkin, kun tottunut yhdistettyyn sora-santa-multa-karva lattiamateriaaliin.

Ja onnea aavistuksen vajaavaiselle loppu PRO teamille; Torolle, Bärthalle, Chilille, Usvalle ja Lyytiskäiselle.

26.7.2008 Porin näyttely käyty, ja ei voi sanoa kuin että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. (Onneksi omilla sivuilla voi näin sanoa, ilman että kenenkään tarvitsee tulla besserwisseröimään asiasta. Terveisiä vaan.) Tulos (PU2 + vara-jutskat) oli kyllä ihan etukäteen tiedossa, tosin sillä miten Herra Johtaja kehässä liikkui, olisi ollut ruskean nauhan paikka. Tuomarilla oli onneksi hauskaa, kun sai valita kahdesta liikuntamuodosta; raatona maata pitkin, tai kevyessä kuristusotteessa puoli metriä ilmassa. Arvatenkin oli taas kuuma kuin ryssän helvetissä. Harvoin on noin vähän aikaa tullut näyttelyssä oltua, 14 asteinen auto ja 20 asteinen kämppä houkutteli paljon enemmän kuin 40 asteinen pätsi. Koskakohan sitä tulisi niin vanhaksi ja viisaaksi että ymmärtäisi olla ilmoittamatta kesänäyttelyihin. Noh, vanhaksi kyllä, viisaudesta en menis takuuseen. Ja toki mukavana pikku bonuksena mennen tullen autoon oksenteleva koira. Ei muuta kun aftersunnit naamat ja kylmäkoneen viereen maate.  

24.7.2008 Kaikki poijjaat on nyt sitten ilmeisesti varattuja, tyttölapsissa vielä valinnanvaraa. Tulkee nyt joku äkkiä hakemaan ainakin Läntti poies, etten "joudu" adoptoimaan sitä.  Tarkoitus kun olisi laajentaa lauman ihan jollain muulla.

22.7.2008 Vihdoin ja viimein kahden kuukauden tappelun tuloksena Joren lonkat ja kyynärät on hyväksytty B/B 0/0 tuloksella, josta olen kyllä eri mieltä. Nehän lähti A/B 0/0, ja tyhmempikin näki että niissä oli selvä ero ja että sen A:n olisi pitänyt pysyä A:na. Noh, kun itse tietää että ne ovat terveet, niin sama kai se sitten on mitä jossain typerässä koiranetissä lukee.

Jos jonain päivänä saan sellaisen nartun, jolla teen pennut, niin hankin kyllä jonkun Viron kaksoiskansalaisuuden ja rekkaan pennut sinne ja eroan koko helvetin Suomen Kennelliitosta. Mitään muuta ole kyseisen puljun kanssa tehdä kuin tapella jostain kuvaustuloksista. Jännää on se että kaverin labbiksen tulokset tuli puolta lyhyemmässä ajassa, vaikka oli kuvattu myöhemmin kuin Jore. Sitten kun niille jotain vihjaisee asiasta, niin saa vastauksena jeesustelua työkiireistä ja ruuhkasta ja plaa plaa plaa. Hienosti palvellaan jäseniä, jotka heidänkin palkkansa maksavat.   

19.7.2008 Jore kävi tapaamassa jälkikasvuaan, ja oli silmin nähden ahdistunut moisesta termiittilaumasta. Korttitolkulla pentukuvasaastetta.

5.7.2008 Toiset ne huitelehtii Maailman Voittajassa, meillä pojat ottavat savikylpyjä ihan ikiomassa uimalammikossa. Tänne on turha tulla minkään luontokappaleen ryppyileen.

2.7.2008 Vitalis kävi toista kertaa radalla, ensimmäistä kertaa moottorin perässä juoksemassa noin 1/3 kierrosta. Hyvin se meni, kuulemma lähdössä oli vähän pitelemistä (thänks Linda että jeesasit!!!) ja kauhea vauhti päällä. Viehettä ei tosin tehnyt enää mieli tappaa, jäi vähän hölmönä kattomaan rättiä, että hittoakas siihen sammuit, että nyt juostaaaaaaaan. Muut Jättitassulaiset olivat hieman eri mieltä juoksemisesta...

1.7.2008 Vauvat 3 viikkoa, ja Joren reaktio silmiinpistävän ärsyyntynyt kun lapset tuli taas iskän tykö hoitoon... Vähemmästäkin alkaa pää särkemään...

30.6.2008 St. Petersburg. Ja home sweet home. Itte näyttely meni juuri niin kuin "oli suunniteltu", Vito sai molempina päivinä kaiken mitä tarjolla oli, eli on nyt EST & LT & LV & RUS & BALT JCH ESTJW-08 LTUJW-08 LVW-08 RKFW-08. Eli tyhjänpäivästenrahanmenohöpölöpöliirumlaarum-titteleiden rivi kasvoi taas.  

Ainoa mikä vähän jäi reissusta raapimaan, oli sunnuntain ryhmäkehä, jossa tuomari tykkäsi podengosta, mutta Vito päätti että tämä nyt se paikka missä lahdataan ja tuo setä on nyt se ketä sen lahtauksen suorittaa, eikä esiintynyt siis ollenkaan. Tuomari tuli moneen otteeseen maarittelemaan, mutta eihän se kynnysmatto mihinkään siitä noussut.

Ja itse reissu sitten.... Kukas se oli kun sanoi että on käynyt kaksi kertaa Venäjällä, ensimmäisen ja viimeisen ja sekin oli sama reissu. Niin yhdyn tuohon kyllä nyt ihan täysin. No, johonkin Viipuriin nyt voisi mennä, muttei välttämättä sen syvemmälle. Ja jos sinne menen, niin ostan kympillä Tiimarista leimasimia, ihan sama millä kuvalla ja jakelen niitä paikallisille. Miten ne voikin olla joka paikassa niitten leimojensa kanssa. Ihan muistuu juitsariajat mieleen kun velivenäjäläiset tulivat ajotoimistoon osaten yhden sanan suomea ja se oli LEIMA ja sitten onnessaan leimailivat kaikkia lappusiaan.

Launtaina alkoi kylmä hiki pukkaamaan pintaan näyttelypaikalla, kun meidän matkanjohtajalle maatuskat ilmoittivat, että yhdelläkään koiralla ei ole tänne mitään asiaa, ellei ole voimassaolevaa leptospiroosirokotetta. Noh, eihän sitä ollut kuin noin yhdellä. Pienin väkivalloin ryhmärämä saatiin kuitenkin sisälle. Eräälle suomalaiselle omatoimimatkaajalle sisäänpääsy ilman leptoa tuli maksamaan parisataa ruplaa, sunnuntaina joku paikallinen KGP (sellaiset todella tylyn agentin näköiset mustapukuiset vartijat jotka pyörivät näyttelyn ovella mustat lasit ja korvanapit päässä kaatosateessa, keitä teki mieli mennä ottamaan poskista kiinni ja sanoa että sä oot shööpööö) järjesti hänet sisälle, koska ei meinannut päästä sisälle kun nelosrokote oli yli vuoden vanha. WTF! Meidän rokotuksiin ei hirveästi puututtu enää sunnuntaina, tädillä taisi olla muistissa että nuo hullut suomalaiset tulee sisälle vaikka väkisin. Että kyllä ne siellä osaa pelleillä suomalaisten kanssa ja keksiä omia sääntöjään muutaman ruplan toivossa.  

Se kuka on keksinyt sanonnan "kuuma kuin R****n h******ssä", on ollut ehdottomasti kyseisessä jäähallissa koiranäyttelyssä. Ilmankosteus lähenteli mittarien mukaan 80 prosenttia ja siinä vaiheessa kun kattopalkeista alkoi tihkumaan hikeä niskaan, meidän leiri siirtyi pihalle.

Lauantaina tuomari ja kehä oli muuttunut kolmeen otteeseen, loppupeleissä tuomarina oli italialainen hauska setä, joka Viton nähdessään huusi onnesta soikeana "Aaaaah, portukees! Eeekselent".

Doggeja yritin hieman seurata sivusilmällä, niin voi hyvää päivää mitä kapistuksia siellä oli. Yhden tosi nätin nartun näin (ja tottakai piti sille omistajaa mennä sönköttämään jotain järkevää daa daa mee danes tuu veri nais dog. Pitkät tovit siinä höpötettiin vaikkei toisiamme pahemmin ymmärrettykään). Tuo musta oli tuo mistä tykkäsin, tuo harlekiini taas päivän ROP.

Sekosin laskuissa, mutta lähemmäs kymmenen paikallista tuli kysymään minkä rotuinen tuo on ja kun kerroin, niin he kertoivat että he eivät ole koskaan podengoa nähneet ja tulivat varta vasten paikanpäälle sitä katsomaan. Parisen kymmentä paikallista kävi kehumassa miten kaunis basenji mulla ja on (ja tässä vaiheessa iskin pöytään koko venäjänkielen taitoni NJEEET BAZENZI), ja kaiken huippuna venäläinen basenji kasvattaja tuli kysymään, että whai joor bazenzi häs sou short legs. No mietitääs kuule oikeen yhdessä.

Tiedä sitten voisiko pieni koira enää onnellisemmalta näyttää reissusta rähjääntyneenä omalla kotisohvallaan...

24.6.2008 Pikku-pirulaisilla ikää nyt 2 viikkoa! Simmut auki jo useimmilla ja kova vauhti päällä...

17.6.2008 Vauvat tänään täyttäneet hurrjat 1 viikkoa! Kyllä ne kaikki 9 siellä vielä on... Leikkivät vaan tivolia yhdessä läjässä.

15.6.2008 Forssan KV:sta viikonlopun toinen CACIB Vitolle!! Parin viikon päästä Pietariin, sitten ei olekaan oikein mitään järkevää ennen Baltian Voittajaa. Ehkä Pori... Ehkä ei.

14.6.2008 Kotkan KV näyttely takana, ja ihka ensimmäinen CACIB Vitolle! Ikää 15 kk ja 5 päivää...  

11.6.2008 Lilo voi olosuhteisiin nähden hyvin ja hoitaa pentujaan aivan loistavasti. Jopa niin hyvä äiti, että adoptoi vielä yhden kissanpennun... Taas kului neljä tuntia silmän räpäyksessä Anskun makkarin lattialla ihmetellen noita pieniä ihania tuhisevia Jore-Junioreja.

10.6.2008 Jännää, yhden koiran kanssa mentiin klinikalle, ja yhden koiran plus yhden iiison tuhisevan pahvilaatikon kanssa poistuttiin... Lilo siis tänään sai keisarinleikkauksella 9 tomeraa isoa manttelivaavia, 5 tyttöä ja 4 poikaa.  

4.6.2008 Vito kävi eilen radalla ihmettelemässä maailmanmenoa. Sälli tärisi sylissä intopiukeena ja kyttäsi viehettä. Kun oma vuoro tuli, lähti se kuin nato-ohjus hiekka pöllyen vieheen perään. Tappamaan sitä ei keritty, kun vieheen pysähtyessä hajut vei voiton. Mut kyyyyllä siitä vielä juoksija tulee. 

2.6.2008 Polttavan ahdistavan stressaavan hullu Tallinnan viikonloppu takana. Vito nyt sai sen mikä hakemaan oli lähdettykin, eli viimeinen junnuserti ja näin ollen nyt Viron, Latvian, Liettuan ja Balttian juniorivalio. Ja Eestin Voittajanäyttelyn rop-junnuna vielä EST JW-08. Sunnuntain ryhmänäyttelystä nyt "vähän" jäi raapimaan BIS-junnu kisa, jossa ei hyvän päälle ymmärretty mitään, vaan peruskarvaturriärrimörrit sijoitettiin vanhan kaavan mukaan, plus kiintiökoira. Onneksi teamin Tonto the Cirnechi sijoittui BIS-kehässä nelokseksi.

Oma turpa on nyt niin palanut ja jalat vesikelloilla, että jokainen liikkeen suunnittelukin jo saa melken tajun narikkaan.

Suuret kiitokset kaikille EH-naamoille loistavasta seurasta, varsinkin Kotkan rappioreppulaisille Ninnille ja Hennille, CF-jengin rodunomaisille ryhdittömille huligaaneille ja Heidille ja Mikalle hienoista Tallinnan kiertoajeluista....

Jaa niin, aivan upeeta mahtavaa oli nähdä Joren äippä Serena pitkästä aikaa. Loistavassa kunnossa 8-vuotias huippuveteraani, joka ei tunnu aikuistuvan koskaan..

27.5.2008 Jore kävi tänään lonkka- ja kyynärkuvauksissa, lähtevät A/B ja 0/0, toivotaan nyt ettei hirveesti KL lähde niitä sörkkimään huonompaan suuntaan. Vito kävi niin ikään vaa'alla tuloksena 7,8 kg, eli heipparallaa lentomatkasuunnitelmille.

17.5.2008 Vito meni ja yllätti Iitin ryhmänäyttelyssä sijoittuen RYP-4 !!!  

8.5.2008 Lilo kävi ultrassa, ja eläinlääkäri kertoi että paaaaaljon on puppeloita tulossa, 12 tai jotain sinne päin...